Ero sivun ”Painokirjaimet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p muot |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
[[Kaunokirjoitus|kaunokirjoitukselle]]. Tavallisesti painokirjaimilla viitataan antiikvamallistoihin, jotka syntyivät 1500-luvulla. Niiden mallina on ollut muun muassa [[Piirtokirjoitus|meisselikirjoitus]], jota käytettiin Rooman antiikissa kiveen hakatuissa teksteissä.
Ensimmäiset kirjapainossa käytetyt kirjaimet muotoiltiin 1400-luvulla Saksassa kirjurien käsin kirjoittamien goottilaisten kirjainten mukaan. Ne eivät poikenneet käsinkirjoitetusta tekstistä paljonkaan. <ref>[http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/verkkonayttelyt/kiehtovakirja/subp_typo1400.html Kansalliskirjasto.fi 1400-luvun kirjoista] Viitattu 22.7.2009.</ref> Eniten käytettiin [[fraktuura]]a ja schwabachia.
Kirjainmuotojen soveltuvuus painotekniikkaan nousi 1500-luvulla tärkeäksi näkökulmaksi. Nykyistä mielikuvaa painokirjaimista vastaava [[antiikva]] alkoi helpommin luettavana saada suosiota. Vuosisadan loppuun mennessä antiikva olikin syrjäyttänyt goottilaiset kirjaimistot.
Ranska nousi typografian johtavaksi maaksi, ja [[Frans I]] nimitti antiikvakirjainten suunnittelijan Geoffroy Toryn kuninkaalliseksi kirjanpainajaksi.
Antiikvapainokirjainten yhä tunnetuimman perusmallin loi [[Claude Garamond]] 1500-luvun alkupuolella. Renessanssiantiikva [[Garamond]] oli ensimmäinen kirjapainon ehdoilla muotoiltu kirjaimisto.
Toisen tunnetun [[kursiivi]]n antiikvamallin loi venetsialainen [[Aldus Manutius]] myös 1500-luvun alkupuolella. <ref>[http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/verkkonayttelyt/kiehtovakirja/subp_typo1500.html Kansalliskirjasto.fi 1500-luvun kirjoista] Viitattu 22.6.2009.</ref>
Luettavuuden vuoksi lomakkeissa usein pyydetään käyttämään 'painokirjaimia' kaunokirjoituksen sijaan. Puhekielessä painokirjaimilla tarkoitetaan usein tekstattuja tikkukirjaimia tai [[versaali]]a, 'isoja kirjaimia'.
| |||