Ero sivun ”Ranskan kansalliskirjasto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
GhalyBot (keskustelu | muokkaukset)
Leok (keskustelu | muokkaukset)
p Kirjoitusvirhe korjattu
Rivi 37:
Arkkitehti Luigi Visconti, joka oli kirjaston palkkalistoilla 1800-luvun alkupuolella, joutui tyytymään vähäisiin muutoksiin, vaikka hänellä oli kunnianhimoisiakin suunnitelmia. Kirjastossa kävi koko ajan enemmän tutkijoita ja muita käyttäjiä Richelieukadulle rakennetuissa rakennuksissa, jotka arkkitehti Henri Labrouste suunnitteli vuonna [[1868]]. Tässä vaiheessa tehty kokeilu kirjaston jakamisesta erillisiin tutkija- ja yleisösaleihin enteili nykyistä tilannetta uudessa [[François Mitterrand]] -kirjastossa, jossa on selkeä jako pohjakerroksen ja ylemmän kerroksen tiloihin. Vuosisadan loppupuolella koettiin merkittävä tapahtuma, kun kirjasto alkoi julkaista painotuotteiden teosluetteloa. Ajatuksen alullepanija oli Léopold Delisle, mutta työ vaati lähes vuosisadan, sillä se valmistui vasta vuonna [[1981]].
 
Maailmansotien välisenä aikana tapahtui useita merkittäviä muutoksia: Ovaali-salin avaaminen uusimman aikakausilehdistönaikakauslehdistön lukusaliksi, sivurakennusten rakentaminen Versaillesiin helpottamaan tilanahtautta, sekä vaihtuvien näyttelyjen järjestäminen. Vuonna [[1926]] [[29. huhtikuuta|huhtikuun 29. päivän]] rahoituslaki teki kansalliskirjastosta julkisen laitoksen, jota tuli johtamaan hallintoneuvosto.
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aika oli kansalliskirjastolle ankara. Osa kirjaston kokoelmista siirrettiin väliaikaisesti [[Vichyn Ranska|Vichyn]] hallinnon alueelle niin sanotun [[vapaa Ranska|vapaan Ranskan]] puolelle. Lisäksi oli turvauduttava väliaikaiseen henkilökuntaan, joka koostui pääasiassa työttömistä intellektuelleista. Myös paperipula aiheutti suuren vajeen tavanomaisten kokoelmien kartuttamisessa. Hankala tilanne ei estänyt kuitenkaan kahden uuden osaston syntymistä vuonna [[1942]]: musiikkiosasto luotiin yhteistyövälineeksi muihin musiikkikirjastoihin, ja tulevien osasto luotiin käsittelemään vapaakappaleoikeuden nojalla saatavia teoksia. Samana vuonna Maantieteellinen seura (Société de Géographie) talletti suurimman osan kokoelmistaan kirjastoon, mikä kartutti erityisesti kirjaston karttakokoelmaa.
 
Toisen maailmansodan jälkeen Kansalliskirjaston keskeisin työsarka on ollut yhteistyö muiden ranskalaisten kirjastojen kanssa (yhteinen aikakausiaikakaus- ja sanomalehtien luettelointi) sekä konservointi, jossa on ollut apuna mikrofilmaus. Jatkuva tilanpuute pakotti rakentamaan toisen kirjavaraston Versaillesiin sekä vuonna [[1964]] Louvoiskadulle musiikkikirjaston, johon sijoitettiin myös äänitallenteet. Vuonna [[1976]] muodostettiin uusia osastoja: näyttämötaiteen osasto, virallisten julkaisujen osasto ja kansallinen äänitearkisto. Ensimmäiset automatisointikokeilut tehtiin jo 1960-luvun lopulla ensiksi aikakausijulkaisujenaikakausjulkaisujen ja vapaakappaleiden rekisteröinnin suhteen. Nämä kokeilut johtivat tietokantojen BN Opale sekä nykyisen BN Opale Plus kehittämiseen 1980-luvun lopulla. Vuonna [[1981]] kirjaston valvonta siirrettiin Ranskan opetusministeriöltä maan kulttuuriministeriölle.
 
===Kansalliskirjasto===