Ero sivun ”Kemiallinen evoluutio” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus #7063571, jonka teki Markuskala (keskustelu): Markuskalan muokkaus sama, kun mikä jo kerran kumottiin: lähteetöntä |
Mikä tekstissä vaatii lähteen? Ja toisaalta, miksi lähdettä ei vaadita edellisessä versiossa? Onhan syytä karsia väitteitä/oletuksia, joille ei todellistä näytöä. |
||
Rivi 1:
{{Yhdistettävä|Elämän alkuperä}}
'''Kemiallinen evoluutio''' tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan elottomassa luonnossa tapahtuneet kemialliset reaktiot olisivat johtaneet molekyylijärjestelmien asteittaiseen kehitykseen ja lopulta [[elämä|elävän]] solun syntyyn. Kemiallisella [[evoluutio]]lla voidaan viitata myös [[alkuaine|alkuaineiden]] syntyyn.
Kemiallista evoluutiota ei varsinaisesti ole kyetty tutkimaan laboratoriossa eikä siitä ole fossiililöytöjä. Se on vain olettamus kehityssarjasta elottomien molekyylien ja elävän solun välillä. Laboratoriossa on tehty muun muassa [[Millerin koe|Millerin kokeen]] tyyppisiä kokeita, joissa on onnistuttu tuottamaan muutamia [[aminohappo|aminohappoja]], mutta edes elämälle välttämättömiä [[polymeeri|polymeroituneita]] [[makromolekyyli| makromolekyylejä]] ei olla onnistuttu tuottamaan.
Elävän solun keskeiset elementit ovat [[lipidi]]pitoinen [[solukalvo]] ja tietyn mallin mukaan rakennetut [[geeni]]t ja [[entsyymi]]t, jotka ovat lähinnä [[proteiini|proteiineja]]. Koska solussa jokainen näistä kolmesta elementistä on riippuvainen kahdesta muusta, niiden omalakiselle synnylle on looginen este. Kemiallisesta evoluutiosta on kuitenkin pyritty muotoilemaan erilaisia teorioita: [[Rikki-rautamaailma|aineenvaihdunta ensin]]-, [[lipidimaailma]]- ja [[RNA-maailma]]-teoria. Näistä kukin painottaa solun yhden peruselementin tärkeyttä kemiallisessa evoluutiossa, jonka uskotaan johtaneen [[esisolu]]n syntyyn, josta varsinainen solu olisi kehittynyt. Näitä perusteorioita yhdistellään tutkijoiden esityksissä erilaisiksi sekamalleiksi. ▼
▲Elävän solun keskeiset elementit ovat [[lipidi]]pitoinen [[solukalvo]] ja tietyn mallin mukaan rakennetut [[geeni]]t ja [[entsyymi]]t, jotka ovat lähinnä [[proteiini|proteiineja]]. Koska solussa jokainen näistä kolmesta elementistä on riippuvainen kahdesta muusta, niiden omalakiselle synnylle on looginen este. Kemiallisesta evoluutiosta on kuitenkin pyritty muotoilemaan erilaisia teorioita: [[Rikki-rautamaailma|aineenvaihdunta ensin]]-, [[lipidimaailma]]- ja [[RNA-maailma]]-teoria. Näistä kukin painottaa solun yhden peruselementin tärkeyttä kemiallisessa evoluutiossa, jonka
== Yleistä ==
Elämän synnyn
Elämän synty vaatii hiiltä sisältävien molekyylien ketjuuntumisen, polymeraation. Onkin ajateltu, että alkeellista elämää on edustanut suuri molekyyli, joka osaa tuottaa kopioita itsestään. [[Itseään kopioiva molekyyli]] yleistyisi ja kehittyisi mutaatioiden kautta muunlaisiksi molekyyleiksi. Näistä kahdesta muodostuisi sitten yhden solun toiminnallinen ydin. Ei kuitenkaan
Ensimmäisten eliöiden
Tutkijoiden mukaan elämän synty elottomasta aineesta saattoi tapahtua kolmessa vaiheessa. Ensin syntyi elottomassa luonnossa monomeerisiä elämän perusmolekyylejä. Tämä tapahtui, kun veteen liuenneet yhdisteet katalysoituivat tulivuorenpurkausten, salamoiden ja säteilyn vaikutuksesta. Tämän jälkeen monomeerimolekyylit ketjuuntuivat, ja syntyi polymeerimäisiä entsyymejä ja geenejä. Ensimmäiset entsyymit ja geenit saattoivat koostua RNA:sta, ja ne saattoivat olla öljymäisten lipidipisaroiden sisällä. Vähitellen nämä pisarat, [[esisolu]]t, kehittyivät soluiksi. Ne pisarat, jotka kykenivät tuottamaan omia osiaan ja säilyttämään tasapainossa parhaiten, selvisivät.
Kemiallisen evoluution arvellaan tapahtuneen laajimmin hyväksytyn teorian mukaan [[RNA]]:n pohjalta. RNA olisi ehkä [[lipidi]]pisaran
Elämän perusosasten, aminohappojen on jo pitkään ajateltu syntyneen muinaisissa hapettomissa oloissa yksinkertaisista elottomista molekyyleistä, joiden välillä tapahtui kemiallisia reaktioita lämmön, sähköpurkausten ja katalyyttien vaikutuksesta. Aminohappojen synty vedestä ja hiilidioksidista sähkön ja kuumuuden vaikutuksesta osoitettiin mahdolliseksi [[Millerin koe|Millerin kokeessa]] 50-luvulla. Myöhemmin Millerin tyyppisissä kokeissa ei kuitenkaan
▲Elämän perusosasten, aminohappojen on jo pitkään ajateltu syntyneen muinaisissa hapettomissa oloissa yksinkertaisista elottomista molekyyleistä, joiden välillä tapahtui kemiallisia reaktioita lämmön, sähköpurkausten ja katalyyttien vaikutuksesta. Aminohappojen synty vedestä ja hiilidioksidista sähkön ja kuumuuden vaikutuksesta osoitettiin mahdolliseksi [[Millerin koe|Millerin kokeessa]] 50-luvulla. Myöhemmin Millerin tyyppisissä kokeissa ei kuitenkaan ole onnistuttu tuottamaan elottomasti riittäviä määriä DNA:n emäksiä tai [[deoksiriboosi]]a, joka on solun geenien, DNA:n runkosokeri.
On kiistelty muun muassa siitä, kumpi elämän perustoimijoista, [[geeni]]t vai [[proteiini]]t, ovat syntyneet ensin.
Geneetikot jäljittävät [[esisolu]]ja geenien avulla. Molekyylin muodossa "fossiileja" voidaan löytää jokaisen nykyisen eliön soluista. Esimerkiksi kaikkien eliöiden RNA:n geenien uskotaan kopioituneen lähes muuttumattomina sukupolvesta toiseen. Nykyisin samoja geenejä on löydetty jokaiselta eliöltä 60 kpl, tosin ne eivät vielä riitä edes solun elossa pysymiseen.
== Perusrakenneosien synty elottomasti ==
On esitetty, että maapallon olosuhteet synnyttivät nykyiselle elämälle välttämättömiä, melko alkeellisia perusmolekyylejä kuten aminohappoja, hapettomassa ympäristössä elottomasti<ref>[http://universe-review.ca/F11-monocell.htm Unicellular Organisms]</ref> On joitain viitteitä siitä, että epäorgaaniset molekyylit voisivat suotuisissa oloissa monimutkaistua alkeellisiksi orgaanisiksi molekyyleiksi{{lähde}}.
Monesti ajatelleen aivan ensimmäisten yhdisteiden olleen vettä, hiilimonoksidia, ammoniakkia, syaanivetyhappoa, syanamidia, muurahaishappoa, formaldehydiä, rikkivetyä, fosforihappoa ja niin edelleen. Näissä olevat orgaanisia yhdisteitä muodostavat alkuaineet ovat atomitunnusten mukaan CNOHS, suolanmuodostajat osittain päällekäin kemiallisten kaavojen mukaan Ca Mg K Na , P, S, Cl ja C.
|