Ero sivun ”Britannian aateli” versioiden välillä

'''Britannian aateliset''' jaetaan ylhäisaatelisiin eli [[pääri|pääreihin]], joihin kuuluvat ylimmästä alimpaan [[herttua]] (''duke''), [[markiisi]] (''marquess''), [[jaarli]] (''earl''), [[varakreivi]] (''viscount'') ja [[paroni]] (''baron''), sekä ritaristoon, johon lasketaan yleensä sekä [[baronetti]] (''baronet'') että [[ritari]] (''knight''). Suomalaisesta ja saksalaisesta aatelista poiketen aatelisarvo periytyy vain vanhimmalle pojalle.

 

{{Pääartikkeli|[[Pääri]]}}

[[1800-luku|1800-luvulle]] saakka kaikki päärinarvot olivat perinnöllisiä ja [[1900-luku|1900-luvun]] loppuun saakka kaikilla [[Englanti|Englannin]], [[Ison-Britannian kuningaskunta|Britannian]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] pääreillä (viime aikoihin saakka naisia lukuun ottamatta) oli oikeus paikkaan [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|parlamentin ylähuoneessa]]. Sen jälkeen kun [[Labour-puolue]] tuli valtaan vuonna [[1964]], ei perinnöllisiä päärinarvoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole annettu muille kuin kuninkaallisen perheen jäsenille.

 

Elinikäiset, siis ei-perinnölliset päärinarvot perustettiin [[1876]], ja niitä käytettiin aluksi vain eräissä poikkeustapauksissa, lähinnä niitä myönnettiin lainoppineille, tarkoituksena tuoda parlamentin ylähuoneeseen tietämystä juridiikasta. Vuoden [[1958]] laki teki ei-perinnöllisyydestä normin kuninkaallisen perheen ulkopuolelle myönnettävillä uusille päärinarvoille. Uudistuksen vaikutukset olivat hitaat, sillä viime aikoihin saakka päärinarvon perineet saivat osallistua ylähuoneen kokouksiin elinikäisten päärien rinnalla. Nykyisin monet perinnölliset päärit ovat menettäneet ylähuoneoikeuden. Kaikilla elinikäisillä pääreillä on paronin arvo ja oikeus osallistua ylähuoneeseen, mutta arvo ja oikeus ei periydy. Jotkut elinikäiset päärit ovat saaneet tittelin saavutustensa perusteella, toisille se on myönnetty poliittis- ja juridisteknisistä syistä.