Ero sivun ”Itä-Karjalan keskitysleirit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 12:
Itä-Karjalan sotilashallinnon ylläpitämät internointileirit eivät olleet saksalaismallisia [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleirejä]], joilla olisi pyritty aktiivisesti tai vaikkapa työhön uuvuttamalla surmaamaan johonkin tiettyyn etniseen ryhmään kuuluva väestö.<ref name="laine109-125/141-156">Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 109–125, 141–156. Helsinki: Otava.</ref> Mikäli suoranaisia julmuuksia on tapahtunut, niin niihin todennäköisesti pätee sama kuin [[Sotavanki|sotavankileirien]] osalta<ref>Kun verrataan sotavankileirien ja Itä-Karjalan internointileirien kuolleisuuslukuja, voidaan havaita eräitä yhdenmukaisuuksia: Sotavankien kuolleisuus esimerkiksi oli korkein joulukuun 1941 ja kesäkuun 1942 välisenä aikana. Näin oli asian laita myös Itä-Karjalan internointileireissä – kuitenkin niin, että viimeksi mainituissa kuolleisuus jatkui korkeana aina kesän 1942 loppuun. (Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 247. Helsinki: Otava.)</ref>; julmuuksia ei yleensä liene organisoitu komentoportaasta käsin vaan mahdollinen väkivalta on ollut satunnaisempaa<ref>Ks. myös Pääesikunnan ohjeet sotavankien kohtelusta n. v. 1943. – [http://koti.mbnet.fi/~thales/sotavangit.htm Koti.mbnet.fi], 19.9.2008.</ref>.<ref>Jatkosodan aikana Suomessa sai surmansa noin 25 000 vangittua neuvostosotilasta. Näistä 1 019 ammuttiin. Lisäksi ammuttiin parisensataa [[Puna-armeija|puna-armeijalaista]] ennen vangiksi kirjaamista. Syinä sotavankien ampumisiin olivat [[ryssäviha]], heikko kuri, elintarvikkeiden puute ja vartijoiden mielenterveysongelmat. (Wikipedia, s.v. [[Sotavanki]]: cit. Kujala, A. 2008: Vankisurmat. Neuvostosotavankien laittomat ampumiset jatkosodassa. Helsinki: Kansallisarkisto.) Sotavankien suhteen poikkeuksen muodostaa tilanne Pohjois-Suomessa, missä Suomen [[Valtiollinen poliisi|Valtiollinen poliisi (Valpo)]] osallistui saksalaisen [[Einsatzkommando Finnland|Einsatzkommando Finnlandin]] rinnalla aktiivisiksi [[Kommunismi|kommunisteiksi]] taikka [[Juutalaiset|juutalaisiksi]] määriteltyjen neuvostosotilaiden surmaamiseen. Tieto käy ilmi Oula Silvennoisen väitöskirjasta, jossa selvitetään Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyötä vuosina 1933–44 ja joka tarkastettiin [[Helsingin yliopisto|Helsingin yliopistossa]] 20. syyskuuta 2008. (Väitös: Valpo surmasi jatkosodassa saksalaisten rinnalla. HS.fi 19.9.2008. – [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/V%C3%A4it%C3%B6s%20Valpo%20surmasi%20jatkosodassa%20saksalaisten%20rinnalla/1135239551676?ref=msn Hs.fi], 19.9.2008.)</ref>
Itä-Karjalan "epäkansalliset" oli (tiettävästi [[Äänisentauksen piiri|äänisniemenvenäläisiä]] lukuunottamatta) tarkoitus vaihtaa [[Kolmas valtakunta|natsi-Saksan]] miehittämille alueille joutuneisiin suomensukuisiin ([[inkerinsuomalaiset|inkerinsuomalaisiin]], kenties [[virolaiset|virolaisiin]] tai muihin kansallisuuksiin). Muun muassa tästä syystä heidät oli koottu yhteen. Siviili-internoitujen luovuttaminen toisen valtion sotavoimille oli tosin jo [[Ulkoministeriö|Suomen ulkoministeriön]] kotijoukkojen esikunnan keväällä 1942 kansainvälisen oikeuden asiantuntija E. Castrénilta pyytämän lausunnon mukaan arveluttavaa [[Haagin sopimukset|Haagin IV yleissopimuksen]] perusteella, mikäli luovutettavien omaa suostumusta ei ollut.<ref name="laine109-125/141-156"/> Väestönvaihtohankkeen eettisen jälkiarvioinnin – käytännöllisesti, nimenomaan suunnitelman potentiaalisina kohteina olleiden ihmisten kannalta, riippumatta tuolloin voimassaolleista kansainvälisistä sopimuksista – tekee hankalaksi se, että natsi-Saksan voittaessa sotansa Neuvostoliittoa vastaan väestönvaihdot olisivat, [[Generalplan Ost|Generalplan Ostin 'Big Planistä']] päätellen, voineet merkitä osalle Suur-Suomen vastaanottamista henkilöistä suoranaista fyysistä pelastusta, kun taas ne seuraavan 20–30 vuoden kuluessa olisivat koituneet laskennallisesti yli puolelle Saksan hallintaan joutuneista ihmisistä (14.000–15.000 henkilölle) fyysiseksi tuhoksi.<ref>Ks. Generalplan Ost: Rechtliche, wirtschaftliche und räumliche Grundlagen des Ostaufbaus. Vorgelegt von SS-Oberführer Professor Dr. XX, Berlin-Dahlem, 28.Mai 1942. – [http://gplanost.x-berg.de/gplanost.html gplanost.x-berg.de]; [http://de.wikipedia.org/wiki/Generalplan_Ost Wikipedia: Die freie Enzyklopädie, s.v. ''Generalplan Ost'']; [http://de.wikipedia.org/wiki/Reichssicherheitshauptamt Wikipedia: Die freie Enzyklopädie, s.v. ''Reichssicherheitshauptamt'']; [http://en.wikipedia.org/wiki/New_Order_(political_system) Wikipedia: The free encyclopedia, s.v. ''New Order (political system)'']; [http://en.wikipedia.org/wiki/RSHA Wikipedia: The free encyclopedia, s.v. ''RSHA''], 28.6.2009; Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944''. Helsinki: Otava; Bruch, Rüdiger von – Herbert, Ulrich 2006: ''Wissenschaft – Planung – Vertreibung. Der Generalplan Ost der Nationalsozialisten''. Eine Ausstellung. Bonn: Deutsche Forschungsgemeinschaft. – [http://www.dfg.de/aktuelles_presse/ausstellungen_veranstaltungen/generalplan-ost/index.html dfg.de], 28.6.2009.</ref>
[[Äänisentauksen piiri|Äänisniemen]], [[Syväri|Syvärinlaakson]] ja [[Karhumäen piiri|Maanselänkannaksen]] pääosin venäläinen väestö siirrettiin etulinjasta taemmaksi leireihin paitsi neuvostopartisaanien hyökkäysten ehkäisemiseksi, myös siviilien itsensä suojelemiseksi. Äänisniemelle oli sitä paitsi pakkautunut ei-suomensukuista syntyperää olevia pakolaisia eri puolilta [[Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta|Karjalais-suomalaista sosialistista neuvostotasavaltaa]]; odottaessaan turhaan kuljetusta [[Äänisjärvi|Äänisjärven]] ylitse he jäivät Suomen puolustusvoimien käsiin. Tutkimuskirjallisuuden<ref>Ks. Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 115, 117–118, 130–131, 485–488. Helsinki: Otava.</ref> perusteella voi arvioida, että rintamien läheltä evakuoituja taikka pakolaisia saattoi olla jopa 16.600 Itä-Karjalan leireihin sijoitetuista ihmisistä. Tämä tarkoittaisi yli 69 prosenttia leirien korkeimmasta väkiluvusta, joka oli 23.984 henkeä, 1. huhtikuuta 1942.
| |||