Ero sivun ”Nerva” versioiden välillä

Ei tiedetä, oliko hän osallisena siinä salaliitossa, joka tähtäsi vuonna 96 Domitianuksen murhaan. Todennäköisesti hän oli murhasuunnitelmista vähintäänkin tietoinen, sillä hänet huudettiin keisariksi heti Domitianuksen murhan jälkeen.<ref name="Grant69">Grant s. 69</ref> [[Pretoriaanikaarti]]n johtajat olivat luultavasti tietoisia Domitianuksen vastaisesta salaliitosta, mutta eivät välttämättä olleet siinä mukana. Kaartin sotilaat ihannoivat Domitianusta ja halusivat kostaa Neron murhan, mutta kaartin johtajat estivät tämän. Senaatti iloitsi avoimesti Domitianuksen kuolemasta. Se päätti tuhota kaikki Domitianusta esittäneet patsaat ja julisti hänen muistolleen ''[[damnatio memoriae]]n''. Samana iltana, kun Domitianus murhattiin, senaatti pyysi Nervaa keisariksi. Kun Nerva sai kuulla Domitianuksen palvelijoilta, että keisari tosiaan oli kuollut, hän meni senaattiin, jossa hänet julistettiin keisariksi. Nerva oli selvästi kompromissi, ja huhujen mukaan hän ei ollut Domitianuksen murhaajien ensimmäinen keisariehdokas. Nerva suostui luultavasti ottamaan vastaan hänelle annetun vaativan tehtävän siksi, että hän oli ainoa, joka oli kaikkein hyväksyttävissä.<ref>Bennett s. 34, 36–37</ref>

Kansan suosion Nerva pyrki varmistamaan jakamalla köyhille maata ja alentamalla veroja. Tällainen politiikka tuli kuitenkin valtiolle hyvin kalliiksi, ja Nerva joutui myymään omaa irtaimistoaankin täyttääkseen nopeasti tyhjenevää valtion kassaa.<ref>Grant s.name="Grant69" 69</ref> Noustessaan keisariksi Nerva antoi kansalaisille rahalahjan, luultavasti jopa 75 [[denari]]a. Juutalaisiin kohdistunutta veroa lievennettiin. Rooman kaupungin ylikansoituksen lieventämiseksi Nerva perusti uudelleen useita siirtokuntia. Köyhien lasten avustukseen Nerva loi alimenta-järjestelmän. Köyhille kansalaisille jaettiin maata valtion tuella. Nerva nimitti entisen konsulin [[Sextus Julius Frontinus|Sextus Julius Frontinuksen]] Rooman akveduktien tarkastajaksi. Rooman akvedukteja oli pitkään laiminlyöty. Nerva palkitsi Frontinuksen toisella konsulikaudella vuonna 98. Hän myös huolehti, että pääkaupunkiin alettiin taas tuoda viljaa. Nervan ansiosta lainsäädännössä määrättyjä rangaistuksia lievennettiin. Domitianuksen kieltämät pantomiimit sallittiin jälleen. Domitianuksen [[Palatium]]-kukkulalla sijainneen palatsin Nerva lahjoitti kansalle. Hän itse asettui Vespasianuksen suosimaan ''Horti Sallustianiin''. Nerva myös rakennutti valmiiksi Domitianuksen [[Forum Transitorium]]in ja laajennutti [[Circus Maximus]]ta. Rahoittaakseen uudistuksensa Nerva perusti komission karsimaan valtion menoja. Domitianuksen kultaiset ja hopeiset patsaat sulatettiin, ja niistä tehtiin rahoja.<ref>Bennett, s. 37–38</ref>

Suurin haaste Nervan arvovallalle tuli armeijan suunnalta. Sotaintoilija Domitianus oli ollut arvostettu armeijan piirissä, kun taas Nervalta puuttui sotakokemus. Armeija olisi myös halunnut että Domitianus olisi julistettu jumalaksi, mutta senaatti ei tätä halunnut. Nerva joutui pian vaikeuksiin [[pretoriaanikaarti]]n kanssa, joka vaati hyvitystä Domitianuksen murhasta. Vuonna 97 pretoriaanikaarti piiritti [[Casperius Aelianus|Casperius Aelianuksen]] johdolla keisarillisen palatsin ja otti Nervan panttivangiksi vaatien Domitianuksen murhaajien rankaisemista. [[Dio Cassius]] kertoo, että Nerva vastusti pretoriaaneja rohkeasti mutta että sotilaat ottivat lopulta oikeuden omiin käsiinsä ja murhasivat kaksi Domitianuksen vastaisen salaliiton jäsentä. Lopuksi Nerva pakotettiin pitämään puhe, jossa hän kiitteli sotilaita tästä veriteosta.<ref>Dio Cassius LXVIII 3.3, [[Aurelius Victor]], [http://www.roman-emperors.org/epitome.htm ''Epitome de Caesaribus'' 12]</ref> Nöyryytys heikensi entisestään Nervan arvostusta sotilaiden keskuudessa.<ref name="Grant70">Grant s. 70</ref>

Nerva kuoli halvaukseen tammikuussa 98. Erään tarinan mukaan Nerva alkoi yhtäkkiä hikoilla, ja hänelle nousi kuume. Pian sen jälkeen hän kuoli.<ref>Aurelius Victor, ''Epitome de Caesaribus'' 12</ref> Senaatti kunnioitti hänen muistoaan julistamalla hänet jumalaksi, ja Trajanus päätti siirtää hänen tuhkansa [[Augustuksen mausoleumi]]in. Vaikka Nerva hallitsi vain 16 kuukautta, hän onnistui vakauttamaan olot niin hyvin, että hänen jälkeensä kului 94 vuotta, ennen kuin Roomassa jälleen ajauduttiin aseelliseen valtakamppailuun.<ref>Grant s.name="Grant70" 70</ref>

* {{Kirjaviite | Tekijä=Henrikson, Alf | Nimeke=Antiikin tarinoita | Selite=(Antikens historier, 1959.) Suomennos:| Suomentaja=Maija Westerlund | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-0-18515-9}}