Uimonen aloitti lauluopintonsa [[Sibelius-Akatemia|Helsingin MusiikkiopistoMusiikkiopistossa]]ssa [[1908]] [[Abraham Ojanperä]]n johdolla. Hän kiersi ympäri Suomea [[Otto Kotilainen|Otto Kotilaisen]] sävellyskonserttien solistina. Vuonna 1911 Uimonen piti oman konsertin [[Helsingin yliopisto]]n juhtasalissa.
Uimonen opiskeli Wienissä[[Wien]]issä 1909–1912 laulupedagogi, professori [[Filip ForssteninForsten]]in johdolla, Berliinissä[[Berliini]]ssä Husslerin ja Italiassa[[Italia]]ssa E.[[Eugenio GiraldoninGiraldoni]]n johdolla. Czernovitzin oopperaan hänHän sai kiinnityksen [[Tšernivtsi]]n oopperaan vuosiksi 1911–1913. Hän vieraili mm.muun muassa Prahassa[[Praha]]ssa, Weimarissa[[Weimar]]issa, Hampurissa[[Hampuri]]ssa ja Wienin keisarillisessa oopperassa. Suomen Oopperassa hän vieraili 1914–1917 ja 1924.
Suomen Oopperassa hän vieraili 1914–1917 ja 1924.
Suomessa hän esiintyi muun muassa ''[[Carmen]]in'' nimiroolissa, jossa hän saavutti erityistä menestystä. Lisäksi hän esiintyi ympäri Suomea muun muassa [[Toivo Kuula]]n ja [[Oskar Merikanto|Oskar Merikannon]] sooloesiintyjänä. Myös Tukholman[[Tukholma]]n ja Kööpenhaminan[[Kööpenhamina]]n oopperat kutsuivat hänet vierailevaksi tähdekseen. Hänen menestyksensä jatkui myös oopperoissa ''[[Samson et Dalila|Simson ja Delila]]'', ''[[Lepakko (operetti)|Lepakko]]'' ja ''[[Martha]]''.
Hän oli rehevä olemukseltaan ja temperamentiltaan, ja hänen alttonsa oli verevä. Ennen sairastumistaan hän toimi [[Helsingin konservatorio]]n laulunopettajana ja musiikkitoimittajana.
Uimonen asui Itävallan CzernovitzissäTšernivtsissä unkarilaisen kapellimestarinkapellimestari [[Sandor JemnitzinJemnitz]]in kanssa, minkä seurauksena hän synnytti 1913 pojan, Erwin Aleksander Uimosen. Hänen puolisonsa oli 1921-1930vuosina 1921–1930 näyttelijä [[Paavo Jännes]]. Annikki Uimonen kuoli Kuopiossa 45-vuotiaana.
