Ero sivun ”Son House” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
House soitti monien aikansa muiden kuuluisien blues-muusikoiden kuten [[Charley Patton]]in, [[Willie Brown]]in ja [[Robert Johnson]]in kanssa. House joutui Parchman Farmiksi kutsuttuun vankilaan ammuttuaan miehen. House väitti tehneensä teon itsepuolustukseksi, ja pääsikin vanhempiensa vetoomuksesta vapaaksi jo kahden vuoden vankeuden jälkeen. House levytti [[Paramount Records]]ille vuonna [[1930]] kolme kaksiosaista kappaletta ("My Black Mama", "Preachin' the Blues" ja "Dry Spell Blues"), jotka jaettiin kukin savikiekon kahdelle puolelle, sekä neljännen singlen "Clarksdale Moan" /"Mississippi Country Farm Blues" ja julkaisemattoman "Walking Bluesin". Seuraavan kerran hän nauhoitti vuosina [[1940]] ja [[1941]], tällä kertaa kongressin kirjastoon kulttuuriaarteita tallentaneelle tutkija Alan Lomaxille.
Vuoden 1930 levytysten alkuperäiset savikiekot ovat blueskeräilijöiden arvostetuimpia tavaroita. "Clarksdale Moan" -single löydettiin uudestaan vasta vuonna [[2005]]. 1930 vuoden nauhoitukset eivät ole ääneltään kovin hyvälaatuisia, mutta House esiintyy niissä hyvin antaumuksellisesti. Vuosien 1940 ja 1941 levytyksissä on mukana myös muita muusikoita. Nämä tutkija Lomaxin tekemät tallenteet, 19 laulua, ovat pituudeltaan muista tuon ajan kappaleista poiketen parhaimmillaan kuuden minuutin pituisia, koska niitä ei tallennettu savikiekkoja ajatellen. Housen 1960-lukua edeltävät nauhoitukset mahtuvat kokonaisuudessaan yhdelle CD-levylle. Juuri Housen 1930 vuoden savikiekot ovat levykeräilijöiden ehkä kaikista eniten himoitsemia aarteita, koska niitä arvioidaan olevan jäljellä vain kahdeksan
1960-luvulla monet valkoiset kiinnostuivat bluesista, ja tunnetun [[Canned Heat]] -nimisen blues-rock-yhtyeen jäsenet "löysivät" Son Housen uudestaan. House oli ollut töissä [[New York]]in rautateillä ja sanoi, ettei hän ollut koskenutkaan kitaraan vuosikausiin. Canned Heatin jäsenet, jotka olivat kuunnelleet hänen vanhoja levyjään, opettivat Houselle, miten hän itse oli soittanut aiemmin. Näin House alkoi taas soittaa ja laulaa bluesia. Hän levytti [[CBS]] -yhtiölle ja esiintyi erilaisilla festivaaleilla. Vuosina [[1967]] ja [[1970]] House teki Euroopan kiertueet, joiden yhteydessä hän esiintyi myös Suomessa.
Rivi 18:
House oli itse tärkeä vaikutteiden lähde monille myöhemmille blues-muusikoille, kuten [[Robert Johnson]]ille ja [[Muddy Waters]]ille. House oli aikoinaan itse naureskellut nuorelle Johnsonille tämän vasta opetellessa soittamaan kitaraa, mutta myöhemmin hän ei voinut kuin hämmästellä Johnsonin taidokasta soittoa. House oli myöhemmin tarinoillaan luomassa myyttistä kuvaa Robert Johnsonista. Kaveruudesta huolimatta delta blues -muusikoiden keskuudessa käytiin myös kovaa kilpailua, ja kun House 1960-luvulla solmi levytyssopimuksen, hän joi lasin Johnsonin kuolemalle (ilmeisesti huumorimielessä).
==Lähteet==
<references/>
==Tietoa muualta==
*[http://music.yahoo.com/ar-252156-bio--Son-House Elämäkerta englanniksi Yahoo-musicissa]
| |||