Ero sivun ”Ismailiitit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
DSisyphBot (keskustelu | muokkaukset)
→‎Tausta ja suuntauksia: Panenteisteja, ei panteisteja
Rivi 7:
 
==Tausta ja suuntauksia==
Šiialaisten kuudes imaami Ja’far al-Sadiq nimitti poikansa Isma’ilin seuraajakseen, mutta tämä kuoli ennen isäänsä vuonna [[755]], ja imaamiksi tuli Musa al-Kazim. Kun tämä imaamilinja oli menettänyt kannatustaan ja yhdestoista imaami vuonna [[873]] tai [[874]] kuollut ilman perillistä, oli kahdestoista imaami ensimmäinen, joka oli "kätkeytynyt". Osa šiialaisista alkoi pitää kätkeytyneenä imaamina Isma’ilia, jonka maanpäällisenä edustajana esiintyi Abdullah al-Akbar. Tätä vanhakantaista ismailiittiryhmää nimitettiin myöhemmin [[karmaatit|karmaateiksi]]. Karmaatit, joita heidän vastustajansa pitivät erityisen fanaattisina, tekivät ryöstöretken [[Mekka]]an ja pitivät vuosikymmeniä hallussaan Kaaban pyhää kiveä. Karmaattivaltio hävisi [[1300-luku|1300-luvulla]]. Monet ismailiitit ovat [[panteisti|panteisteja]], tarkemmin sanottuna [[panenteismi|panenteisteja]].
 
Vuonna [[899]] ismailiittiliikkeen johtaja julistautui kätkeytyneeksi imaamiksi, Abdullah al-Mahdiksi, mikä johti välirikkoon karmaattien kanssa. Imaamin seuraajat siirtyivät Pohjois-Afrikkaan, missä Abdullah al-Mahdi julistautui koko muslimiyhteisön hallitsijaksi vuonna [[910]]. Hänen perustamansa ismaililainen [[fatimidit|fatimidien]] kalifaatti valloitti Abdallahin seuraajien aikana suurimman osan Pohjois-Afrikasta ja laajoja alueita Lähi-idästä, sekä uhkasi vakavasti [[abbasidit|abbasidien]] [[sunnalaisuus|sunnalaista]] kalifikuntaa. Fatimidit kukistettiin vuonna [[1171]].