Wikipedia

Ero sivun ”Sosialistinen eduskuntaryhmä” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Zorrobot (keskustelu | muokkaukset)
35 842 muokkausta
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
10 090 muokkausta
soikkanen 1987 ym
Rivi 1:
'''Sosialistinen eduskuntaryhmä''' oli [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Suomen sosialidemokraattisesta puolueesta]] (SDP) elokuussa 1940 erotettujen [[kansanedustaja|kansanedustajien]] alkuvuodesta 1941 muodostama [[eduskuntaryhmä]], joka arvosteli voimakkaasti Suomen valtiollisen johdon omaksumaa poliittista suuntaa ja vaati ystävällismielisempää asennoitumista [[Neuvostoliitto]]on. Ryhmästä käytetään usein nimeä '''kuutoset''', sillä siihen kuului kuusi kansanedustajaa. Sosialistisen eduskuntaryhmän kansanedustajat vangittiin [[Jatkosota|jatkosodan]] alettua. Vapauduttuaan kuutoset kannattajineenhe olivat perustamassa [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattista liittoa]] (SKDL).
 
SosialistisenSosialistisesta eduskuntaryhmäneduskuntaryhmästä muodostaneetkäytetään kansanedustajatusein olivatnimeä '''kuutoset''', koska siihen kuului kuusi kansanedustajaa: [[Karl Harald Wiik]], [[Mikko Ampuja]] (pj.<ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=910260|edustaja=Mikko Ampuja}}</ref>), [[Väinö Meltti]], [[Yrjö Räisänen]], [[Kaisu-Mirjami Rydberg]] ja [[Cay Sundström]]. Keskeinen kuutonenvaikuttaja ryhmässä oli myös [[Johan Helo]], joka ei ollut eduskunnan jäsen. Ryhmän jäsenistä Meltti ei kuulunut syksyllä erotettuihin, sillä hän nousi eduskuntaan vasta helmikuussa 1941. Meltti, jolla ei ollut juurikaan aiempia kontakteja oppositioon, erotettiin puolueesta vasta 27. toukokuuta<ref>Soikkanen 1987, s. 194–195.</ref>.
 
== Opposition synty ==
Elokuussa 1941 kuutoset pidätettiin ja [[24. helmikuuta|24.2.]][[1942]] Turun hovioikeus tuomitsi heidät [[kuritushuone]]rangaistuksiin. Marraskuussa 1941 eduskunnan puhemies totesi, etteivät he enää ole kansanedustajia. Ampuja sai kaksi vuotta kuritushuonetta, Meltti ja Helo kolme vuotta, Räisänen ja Rydberg neljä vuotta, Wiik seitsemän vuotta ja Sundström kahdeksan vuotta. Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen tutkintavangit siirrettiin [[Riihimäen keskusvankila]]an kärsimään tuomioitaan. Sisäasiainministeriön vaikutuksesta keskustelu kuutosista lehdistössä kiellettiin [[28. helmikuuta|28.2.]][[1942]].
<ref name="Jatkosota-kronikka:">Jatkosota-kronikka:Kuutosille kuritushuonetta, Gummerus, sivu 87, ISBN 951-20-3661-4</ref>
 
[[Talvisota|Talvisodan]] päätyttyä SDP:n sisälle muodostui oppositio, joka kritisoi puolueen ulkopoliittisia linjauksia. Arvostelun kärki suuntautui etenkin sodan aikana ulkoministerinä toimineeseen [[Väinö Tanner]]iin, jonka toimet rauhan edistämiseksi nähtiin riittämättömiksi. Oppositio vaati myös sodanaikaisten poikkeuslakien kumoamista. Se tuomitsi SDP:n kansallista yksimielisyyttä korostaneen linjan ja vastusti sosialidemokraattien menoa suojeluskuntiin. Kritiikki tehtiin [[marxismi|marxilaiselta]] pohjalta, ja oppositio piti sosialismin tunnuksia esillä puoluetta voimakkaammin. Opposition mielestä SDP oli hylännyt [[luokkataistelu]]n ja [[internationalismi]]n. Monet opposition edustajista olivat kuuluneet SDP:n vasemmistosiipeen jo 1930-luvun puolivälistä lähtien.<ref name="soikkanen158">Soikkanen 1987, s. 158–196.</ref>
[[Kyösti Kallio]]n kuoltua sosialistinen ryhmä asetti [[Suomen presidentinvaali 1940|vuoden 1940 presidentinvaalissa]] ehdokkaakseen Helon. Eduskuntatyön ohella kuutoset vaikuttivat esimerkiksi [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]ssa (SNS).
 
SDP:n johto suhtautui opposition toimintaa jyrkän kielteisesti eivätkä kriitikot päässeet esittämään näkemyksiään puoluelehdistössä. Laajemman yleisön saamiseksi oppositio ryhtyi kesäkuussa suunnittelemaan omaa lehteä. Kirjapainon löytyminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, kun SDP Tannerin johdolla kielsi omistamiensa yritysten käytön. Uuden ''[[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana]]'' -lehden näytenumero ilmestyi lopulta 24. heinäkuuta. Päätoimittajaksi tuli opposition johtohahmo K. H. Wiik ja toimitussihteeriksi Rydberg. Toimitusneuvostoon kuuluivat myös Helo, Ampuja, Sundström ja Räisänen. Vapaa Sana sai nopeasti runsaasti lukijoita ja lehden painosmäärä (n. 25 000) oli samalla tasolla SDP:n äänenkannattaja [[Suomen Sosialidemokraatti|Suomen Sosialidemokraatin]] kanssa.<ref name="soikkanen158"/>
Päästyään takaisin eduskuntaan rauhan tultua 1944 kuutoset olivat keskeisessä asemassa [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:ää perustettaessa. Wiik valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helo toimi [[Paasikiven II hallitus|Paasikiven II hallituksen]] valtiovarainministerinä. [[Eduskuntavaalit 1945|Eduskuntavaaleissa 1945]] kuutoset asettivat SKDL:n listoille lähes yhtä paljon ehdokkaita (66) kuin kommunistit (72). Kuutoset Ampujaa lukuun ottamatta uusivat paikkansa. Maaliskuussa 1946 osa kuutosista oli perustamassa [[Sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Sosialistista yhtenäisyyspuoluetta]] (SYP), joka toimi SKDL:n sisällä.
 
[[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]] aloitti toimintansa samoihin aikoihin SDP:n opposition kanssa. Kommunistijohtoisen SNS:n hallitusta kohtaan esittämä kritiikki oli pitkälti samansuuntaista kuin opposition, ja ne samaistettiin julkisuudessa usein toisiinsa, mutta kyseessä oli kaksi erillistä ryhmää. Wiikiläinen oppositio muodosti vähemmän radikaalin vaihtoehdon SDP:n suuntaan pettyneille. Esimerkiksi Wiik itse suhtautui SNS:ään varauksellisesti, koska hän epäili sen johdossa toimineiden kommunistien motiiveja. SNS:n kannatus oli pienempää opposition vankimmilla tukialueilla. Ryhmät osallistuivat erillisillä listoilla syksyllä 1940 käytyihin [[Työväen Säästöpankki|Työväen Säästöpankin]] ja [[Elanto|Osuusliike Elannon]] vaaleihin. Elannon vaaleissa oppositio keräsi äänistä 6,6 prosenttia, kun SDP sai 40,8 ja SNS 24,5 prosenttia. Ryhmät tekivät kuitenkin yhteistyötä. Monet opposition kannattajat osallistuivat ystävyystoimintaan, ja muun muassa Helo puhui SNS:n tilaisuuksissa. [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK:n]] lokakuussa pidetyssä edustajakokouksessa ryhmät muodostivat yhteisen blokin, johon kuului noin kolmasosa edustajista. Noin puolet ay-oppositiosta lukeutui SDP:n oppositioon.<ref name="soikkanen158"/>
Tammikuussa 1945 kuutoset tekivät eduskuntakyselyn henkilöistä, joiden he katsoivat olleen vastuussa Suomen joutumisesta jatkosotaan. Kyselyssä mainittiin nimeltä [[Risto Ryti]], [[Jukka Rangell]] ja [[Toivo Kivimäki]]. <ref> Yrjö Soini: ''Kuin Pietari hiilivalkealla'', s. 42-47. Otava 1956, Helsinki. </ref> Tätä kyselyä kirjailija [[Yrjö Soini]] piti virallisena "pelinavauksena" [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiassa]]. ▼
 
[[Kyösti Kallio]]n erottua SDP:n oppositio asetti [[Suomen presidentinvaali 1940|vuoden 1940 presidentinvaalissa]] ehdokkaakseen Helon.<ref>Helo 1965, s. 11.</ref> Hän sai taakseen neljä valitsijamiestä.<ref>[http://www.presidentti.fi/netcomm/ImgLib/9/180/vaalitilastot.pdf Presidentinvaalit 1919–2006] (Tasavallan presidentin kanslia)</ref>
Kuutosten äänenkannattaja oli [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana]], jota päätoimitti Wiik. Lehti lakkautettiin jatkosodan alettua. Ennen lakkautustaan se ylsi 25 000<ref>Johan Helo (1965) Vaiennettuja ihmisiä, sivu 34.</ref> painoksiin. Vapaata Sanaa painaneet kirjapainot joutuivat jatkuvasti painostuksen kohteeksi ja lopulta lehden painaminen kävi ylivoimaiseksi. Vapaan Sanan viimeinen numero painettiin Ruotsissa [[syndikalismi|syndikalistien]] painossa Rydbergin toimeliaisuuden ansiosta. Tämän jälkeen eduskuntaryhmän tiedotus hoidettiin monistetuilla kiertokirjeillä.<ref>Johan Helo (1965) Vaiennettuja ihmisiä, sivut 43-44.</ref> 7. marraskuuta 1944 ilmestymisensä uudelleen aloittanut sanomalehti siirtyi SKDL:n pää-äänenkannattajaksi.
 
== Erottamiset ==
{{Katso myös|[[Luettelo poliittisista syistä Suomessa vangituista kansanedustajista]]}}
 
==Viitteet==▼
SDP:n asenne puolueoppositiota kohtaan kiristyi kesällä 1940, kun kansainvälinen tilanne kärjistyi ja Vapaa Sana aloitti ilmestymisensä. Heinäkuun lopussa SDP:n puolueneuvosto myönsi puoluetoimikunnalle valtuudet erottaa oppositio ja aie toteutui toimikunnan kokouksessa 27. syyskuuta. SDP:stä erotettiin Vapaan Sanan toimitusneuvoston jäsenet ja Helsingin työväenyhdistyksen Toveriseura. Päätöstä perusteltiin varsinkin sillä, että kuutosten nähtiin toiminnallaan tukevan Neuvostoliiton miehitystoimenpiteitä Baltian maissa. SDP:n piirijärjestöistä erottamisia vastusti syksyllä 1940 vain [[Uudenmaan Sosialidemokraatit|Uusimaa]]. SDP:n propagandassa oppositio yhdistettiin tarkoituksellisesti SNS:ään ja niiden tavoitteita pidettiin samoina. SDP antoi tukensa SNS:n lakkauttamiselle. SNS:ää varten säädetty laki, joka kielsi yli 30 henkilön kokoontumiset, vaikeutti myös opposition toimintaa. Marraskuussa SDP erotti puolueen valtuustoryhmästä [[Helsingin kaupunginvaltuusto|Helsingissä]] eronneet kaksi valtuutettua ([[Ahti Myrsky]] ja [[Kalle Kaukonen]]) sekä 21 tamperelaista ja 3 muuta opposition kannattajaa.<ref name="soikkanen158"/>
<references/>
 
SDP kävi opposition ja SNS:n vastaiseen hyökkäykseen monella rintamalla. Elokuussa 1940 perustettiin Työväen Yleinen Valistusvaliokunta (huhtikuusta 1941 Työväen Keskusjärjestöjen Yhteistyötoimikunta), jonka päätehtävänä oli puolueesta vasemmalle sijoittuneiden voimien arvostelu. SDP:n, SAK:n, [[Suomen Työväen Urheiluliitto|TUL:n]] ja [[Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto|Työläisnaisliiton]] muodostama elin oli läheisesti sidoksissa [[Suomen Aseveljien Liitto]]on ja sen salaiseen tiedusteluosastoon (SAT, myöhemmin VIA). Kansanedustaja [[Jorma Tuominen|Jorma Tuomisen]] johtama valistusvaliokunta julkaisi vasemmistolaisia arvostelleita pamfletteja ja painosti muun muassa kirjapainoja. Valiokunnan edustajat kiersivät ympäri maata puhumassa asiasta. Loppuvuonna 1940 perustettiin myös kommunisminvastaisuutta korostaneet puolueosastot Raivaajat ja Uurtajat.<ref name="soikkanen158"/><ref>Soikkanen 1987, s. 266, 270.</ref>
 
Vuoden 1940 edetessä Vapaan Sanan julkaiseminen muuttui haastavaksi, kun kirjapainot eivät suostuneet painamaan sitä. Lehden koko pieneni ja valmistus jouduttiin toteuttamaan käsin sekä monistuskoneella. Vuoden 1941 alussa lehden painaminen siirrettiin Ruotsiin [[Sveriges Arbetares Centralorganisation|syndikalistien]] painoon, mutta tämä osoittautui liian hankalaksi ja Ruotsissa painettu numero jäi viimeiseksi. Tämän jälkeen ryhmän tiedotus hoidettiin monistetuilla kiertokirjeillä (''Sosialistisen eduskuntaryhmän kirjeitä'') ja pamfleteilla.<ref>Soikkanen 1987, s. 191.</ref><ref>Helo 1965, s. 43-44.</ref>
 
== Uusi eduskuntaryhmä ja pidätykset ==
 
5. tammikuuta 1941 järjestettiin [[Tampere]]ella kokous, johon kerääntyi SDP:n erotetun opposition ja lakkautetun SNS:n henkilöitä. Kokous valitsi kolmihenkisen toimikunnan johtamaan ryhmän toimintaa. Kannattajat alkoivat perustaa ”sosialistinen työläisyhdistys” -nimellä toimineita paikallisjärjestöjäosastoja. Uusi Sosialistinen eduskuntaryhmä muodostettiin helmikuun 1941 alussa. Tutkija [[Hannu Soikkanen|Hannu Soikkasen]] mukaan ryhmittymä olisi luultavasti perustanut uuden puolueen, jos se olisi ollut mahdollista poikkeustilalakien ollessa voimassa. SDP erotti kevään aikana monia jäseniä ja useita jäsenyhdistyksiä, jotka olivat esiintyneet yhteistyössä opposition kanssa. Esimerkiksi 25. huhtikuuta erotettiin koko [[Nokia]]n työväenyhdistys, joka kieltäytyi erottamasta puoluetoimikunnan erottamia jäseniään.<ref>Soikkanen 1987, s. 192.</ref>
 
Keväällä 1941 kuutosten arvostelu alkoi suuntautua etenkin Suomen hallituksen [[natsi-Saksa]]an nojautuvaan politiikkaan. [[Jatkosota|Jatkosodan]] sytyttyä eduskuntaryhmän toiminta kävi yhä hankalammaksi ja lopulta kaikki kuusi kansanedustajaa ja Helo pidätettiin 23.–29 elokuuta epäiltynä maanpetoksellisesta toiminnasta. SDP:n ministerit ja eduskuntaryhmä vastustivat vangitsemisia, mutta toimenpiteisiin alistuttiin eikä niitä lähdetty vastustamaan laajemmin.<ref>Soikkanen 1987, s. 306–309.</ref>
 
[[Turun hovioikeus]] tuomitsi kuutoset 24. helmikuuta 1942 [[kuritushuone]]rangaistuksiin. Ampuja sai kaksi vuotta, Meltti ja Helo kolme, Räisänen ja Rydberg neljä, Wiik seitsemän sekä Sundström kahdeksan vuotta.<ref name="kronikka">Jatkosota-kronikka (Gummerus 1997), s. 87. ISBN 951-20-3661-4</ref> Korkein oikeus lyhensi Rydbergin tuomiota vuodellla.<ref>Soikkanen 1987, s. 310.</ref> KO:n päätöksen jälkeen tutkintavangit siirrettiin [[Riihimäen keskusvankila]]an kärsimään tuomioitaan. Marraskuussa 1941 eduskunnan puhemies totesi, etteivät he ole enää kansanedustajia. Keskustelu kuutosista kiellettiin lehdistössä 28. helmikuuta 1942 sisäasiainministeriön aloitteesta.<ref name="kronikka"/>
 
== Rauha ja SKDL ==
 
[[Moskovan välirauha]]n tultua voimaan kuutoset pääsivät ulos vankilasta ja takaisin eduskuntaan. Pian tämän jälkeen kuutoset olivat keskeisessä asemassa [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:ää perustettaessa. Wiik valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helo toimi [[Paasikiven II hallitus|Paasikiven II hallituksen]] valtiovarainministerinä. Vapaa Sana alkoi ilmestyä uudelleen 7. marraskuuta 1944 ja siitä tehtiin SKDL:n pää-äänenkannattaja.<ref>Kalevi Haikara: ''Isänmaan vasen laita. SKDL 30 vuotta piikkinä isänmaan lihassa'' (Otava 1975), s. 18–24.</ref>
 
▲Tammikuussa 1945 kuutoset tekivät eduskuntakyselyn henkilöistä, joiden he katsoivat olleen vastuussa Suomen joutumisesta jatkosotaan. Kyselyssä mainittiin nimeltä [[Risto Ryti]], [[Jukka Rangell]] ja [[Toivo Kivimäki]]. Kirjailija [[Yrjö Soini]] on pitänyt tätä virallisena ”pelinavauksena” [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiassa]].<ref> Yrjö Soini: ''Kuin Pietari hiilivalkealla'', s. 42-47. Otava 1956, Helsinki. </ref> Tätä kyselyä kirjailija [[Yrjö Soini]] piti virallisena "pelinavauksena" [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiassa]].
 
[[Eduskuntavaalit 1945|Eduskuntavaaleissa 1945]] kuutoset asettivat SKDL:n listoille lähes yhtä paljon ehdokkaita (66) kuin kommunistit (72). Kuutoset Melttiä ja Ampujaa lukuun ottamatta uusivat paikkansa. Yhteensä eduskuntaan nousi SKDL:n listoilta 32 kommunistia ja seitsemän kuutosryhmän kannattajaa sekä neljä (vaaliliittossa olleen) SDP:n opposition edustajaa.<ref>Kalevi Haikara: ''Isänmaan vasen laita. SKDL 30 vuotta piikkinä isänmaan lihassa'' (Otava 1975), s. 30–31.</ref> Maaliskuussa 1946 osa kuutosista oli perustamassa [[Sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Sosialistista yhtenäisyyspuoluetta]] (SYP), joka toimi SKDL:n sisällä.
 
== Kirjallisuus ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Johan Helo | Nimeke = Vaiennettuja ihmisiä | Vuosi = 1965 | Julkaisija = Tammi }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Hannu Soikkanen | Nimeke = Kohti kansanvaltaa 2. 1937–1944 | Vuosi = 1987 | Julkaisija = Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | Tunniste = ISBN 951-9220-44-5 }}
 
▲=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
[[Luokka:Eduskuntaryhmät]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistinen_eduskuntaryhmä”