Ero sivun ”Stammheimin vankila” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p kh+, typos fixed: muun muua → muun mua using AWB
Velma (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Vankila sijaitsee Pohjois-Stuttgartissa Stuttgart-Stammheimin [[esikaupunki]]alueella ison asutuskeskuksen vieressä. Vankila on huipputeknisesti rakennettu, ja siellä on täydellinen vartiointi ja turvallisuus. Vankila rakennettiin vuosina [[1959]]-[[1963]] ja se otettiin käyttöön vuonna [[1964]].
 
Stammheimin vankilasta tuli [[terroristi]]järjestö [[Punainen armeijakunta|Punaisen Armeijakunnan]] jäseneiden pidätys- ja tutkintovankila. Myös tuomiot annettiin Stammheimin oikeussalissa, joka sjaitsee vankilan itäpäässä. Tuomioiden jälkeen monet terroristijärjestön jäsenet istuivat vankilassa. Myös [[Saksa]]n vaarallisempia rikollisia oli vankilassa pidätettyinä muun muassa talousrikollisia.
 
Tuomioiden jälkeen monet terroristijärjestön jäsenet istuivat vankilassa. Myös [[Saksa]]n vaarallisempia rikollisia oli vankilassa pidätettyinä muun muassa talousrikollisia.
 
Uudet vankilapaikat terroristeille rakennettiin vuonna [[1975]], ja se oli yksi maailman tiukimmin vartoiduista vankiloista. Vankila on linnoitusmainen, joten sinne ei voi viedä mitään aseita ja muita työkaluja paon onnistumiseen.<ref name=Geschichte> {{verkkoviite|Osoite=http://www.jva-stuttgart.de/servlet/PB/menu/1158034/index.html?ROOT=1157996|Nimeke="Geschichte und Gebäude der Justizvollzugsanstalt Stuttgart"|viitattu =}}</ref>
 
[[Ulrike Meinhof]], yksi Punaisen Armeijakunnan jäsenistä hirttäytyi vankilassa [[9. toukokuuta]] vuonna [[1976]].
 
Kun [[Punainen armeijakunta]] oli kaapannut työnantajaliiton puheenjohtajan ja [[CDU]]:n jäsenen [[Hanns Martin Schleyer]]n ja palestiinalainen terroristijärjestä [[PFLP]] oli kaapannut [[Lufthansan lento 181|Lufthansan]] matkustajalentokoneen [[Mogadishu]]un, olivat kaapparit vaatineet [[Andreas Baader]]in, [[Gudrun Ensslin]]in, [[Jan-Carl Raspe]]n ja [[Irmgard Möller]]in vapauttamista. Koko kaappausdraama päättyi, kun erikoisryhmä [[GSG-9]]:n kommandot vapauttivat lentokoneen. Kun tieto koneen vapauttamisesta tuli Saksaan, tekivät [[Andreas Baader]], [[Gudrun Ensslin]], [[Jan-Carl Raspe]] itsemurhan [[18. lokakuuta]] välisenä [[yö]]nä vuonna [[1977]], joka merkitsi sitä, että Punaisen armeijakunnan johtohahmot olivat kuolleet.
Irmgard Möllerin ei onnistunnut tehdä itsemurhaa.
 
Kun [[Punainen armeijakunta]] oli kaapannut työnantajaliiton puheenjohtajan ja [[CDU]]:n jäsenen [[Hanns Martin Schleyer]]n ja palestiinalainen terroristijärjestä [[PFLP]] oli kaapannut [[Lufthansan lento 181|Lufthansan]] matkustajalentokoneen [[Mogadishu]]un, olivat kaapparit vaatineet [[Andreas Baader]]in, [[Gudrun Ensslin]]in, [[Jan-Carl Raspe]]n ja [[Irmgard Möller]]in vapauttamista. Koko kaappausdraama päättyi, kun erikoisryhmä [[GSG-9]]:n kommandot vapauttivat lentokoneen. Kun tieto koneen vapauttamisesta tuli Saksaan, tekivät [[Andreas Baader]], [[Gudrun Ensslin]], [[Jan-Carl Raspe]] itsemurhan [[18. lokakuuta]] välisenä [[yö]]näyönä vuonna [[1977]], joka merkitsi sitä, että Punaisen armeijakunnan johtohahmot olivat kuolleet.
Baader ja Raspe käyttivät ampuma-aseita jotka heidän asianajajansa olivat luultavasti salakuljettaneet heille, Ensslin hirttäytyi. Möller yritti puukottaa itseään, muttei onnistunut siinä.
 
Irmgard Möllerin ei onnistunnut tehdä itsemurhaa. Baader ja Raspe käyttivät ampuma-aseita, jotka heidän asianajajansa olivat luultavasti salakuljettaneet heille, Ensslin hirttäytyi. Möller yritti puukottaa itseään, muttei onnistunut siinä. Asianajajat hyökkäsivät vastaan sanoen kiertoteitse, etteivät vangit tehneet itsemurhaa, vaan heidät murhattiin vartijoiden toimesta, sillä heidän oikeudenkäyntinsä oli määrä alkaa seuraavana päivänä.
 
Työnantajaliiton puheenjohtaja ja [[CDU]]:n jäsen [[Hanns Martin Schleyer]], jonka Punainen armeijakunta oli kaapannut [[5. syyskuuta]], surmatiin [[19. lokakuuta]] [[Mulhouse]]ssa [[Ranska]]ssa.