Ero sivun ”Karlheinz Stockhausen” versioiden välillä

'''Karlheinz Stockhausen''' ([[22. elokuuta]] [[1928]] [[Mödrath]], [[Saksa]] – [[5. joulukuuta]] [[2007]] [[Kürten]], Saksa) oli saksalainen [[säveltäjä]]. Stockhausen nousi yhdeksi [[1900-luku|1900-luvun]] jälkipuoliskon merkittävimmistä ja kiistellyimmistä säveltäjistä. Hänen uransa jatkui [[2000-luku|2000-luvulle]] saakka. Hän on eurooppalaisen [[avantgarde]]n keskeisimpiä nimiä. Stockhausenin tuotannossa yhdistyvät elektronisen musiikin mahdollisuuksien tutkiminen, [[sarjallisuus]], teatraalisuus ja [[mystiikka]]. Säveltämisen lisäksi Stockhausen kirjoitti runsaasti [[essee|esseitä]].

 

Stockhausen syntyi Alt-Mödrathissa lähellä Kölniä. Hänen äitinsä kuoli hermoparantolassa ja hänen isänsä kaatui itärintamalla [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]].<ref>[http://www.musicacademyonline.com/composer/biographies.php?bid=90 Music Academy Online]</ref> Hän opiskeli Kölnin Musikhochschulessa ja yliopistossa vuosina 1947–1951, Darmstadissa 1951 ja [[Olivier Messiaen]]in johdolla Pariisissa vuosina 1951–1953. Pariisissa hän tapasi myös [[Pierre Schaeffer]]in sekä [[Pierre Boulez]]in. Tämän jälkeen hän opiskeli [[fonetiikka]]a, [[akustiikka]]a, [[informaatioteoria]]a ja sävellystä [[Bonnin yliopisto]]ssa. Nämä antoivat pohjan hänen säveltäjänuralleen Kölnissä, jossa hän syventyi tutkimaan elektronisen musiikin mahdollisuuksia.

 

Elektroninen nauhateos ''Gesang der Jünglinge'' ([[1956]]) yhdistää ihmisääntä ja elektronisesti tuotettuja ääniä, ja se kuuluu nykymusiikin tunnetuimpiin teoksiin. Teoksessa käytettiin ensimmäistä kertaa äänen suuntaa ja liikettä musiikin parametrina, sillä teoksen alkuperäinen versio luotiin viisikanavaiselle äänentoistojärjestelmälle.

 

Stockhausenin tuotanto ei noudata leimallisesti vain yhtä tyyliä tai sävellystekniikkaa. Tuotannossa näkyy hänen kiinnostuksensa tieteisiin, teknologiaan, uskontoihin, kosmologiaan ja mystiikkaan. Hänen tuotannossaan on aineksia sarjallisuudesta ja elektronisesta musiikista. Hän kokeili tilaäänen vaikutusta musiikkiin ja graafista musiikin notaatiota. Hän ei noudattanut musiikin perinteiden mukaisia kaavoja. Stockhausenin omien sanojen mukaan hänen sävellyksensä tutkivat musiikin akustisia ja psykologisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia. Vaikka hän on tunnettu erityisesti elektronisen musiikin uranuurtajana, hän käytti sävellyksissään myös akustisia soittimia. Useat sävellykset tarjoavat soittajille paljon vapauksia.

 

Stockhausenin tuotanto koostuu yli 200 teoksesta, joista suurin on seitsenosainen ooppera ''[[Licht]]'' (1977–2002). 1990-luvun alussa Stockhausen alkoi julkaista teoksiaan CD-levyllä omalla levymerkillään. Hän julkaisi omat partituurinsa itse.

 

Stockhausenin musiikki on herättänyt sekä arvostelua että ihailua. Eräät populaarimusiikin edustajat, kuten [[Frank Zappa]], [[Miles Davis]], [[Sonic Youth]] ja [[Herbie Hancock]], ovat maininneet Stockhausenin yhdeksi innoittajistaan. Stockhausenin musiikki ei ole sidoksissa klassiseen musiikkiin, ja siksi klassisen musiikin piirissä hänen musiikkiaan on joskus pidetty vähäisemmässä arvossa.{{kenen mukaan}}

 

Karlheinz Stockhausen on yksi [[Beatles]]in [[Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band]] -albumin kannen kuvassa olevista henkilöistä. Tiettävästi häntä ehdotti kuvaan [[Paul McCartney|Sir Paul McCartney]].

 

{{Viitteet}}

 

[[he:קרלהיינץ שטוקהאוזן]]

[[la:Carolus Henricus Stockhausen]]

[[lb:Karlheinz Stockhausen]]

[[li:Karlheinz Stockhausen]]