Ero sivun ”Taisteluristeilijä” versioiden välillä

Taisteluristeilijät oli tarkoitettu suorittamaan perinteisiä [[risteilijä|risteilijöiden]] tehtäviä eli tiedustelua, partiointia ja vihollisen kauppamerenkulun häirintää avomerellä. Tulivoimansa ja nopeutensa ansiosta taisteluristelijöiden katsottiin kykenevän helposti upottamaan minkä tahansa kohtaamansa vihollisaluksen taistelulaivoja lukuun ottamatta. Aluksi suunniteltiin, että taistelulaivoja löytäessään taisteluristeilijät pakenisivat ja kutsuisivat omat taistelulaivat paikalle.

Ensimmäiset taisteluristeilijät otti käyttöön [[Royal Navy]]. Sama [[Jackie Fisher]]in komitea, joka suunnitteli mullistavan [[HMS Dreadnought (1906)|HMS Dreadnoughtin]], suunnitteli myös uuden risteilijän. Aluksissa oli 12 tuuman tykit risteilijöiden 9,2-tuumaisten sijaan. Ensimmäiset [[Invincible-luokka (taisteluristelijä)|Invincible-luokan]] alukset, [[HMS Inflexible (1907)|''Inflexible'']], [[HMS Invincible (1907)|''Invincible'']] ja [[HMS Indomitable (1907)|''Indomitable'']], valmistuivat 1908. Panssarointia niissä oli 6–7" siinä missä taistelulaivalla 11–12 tuumaa. Alusten nopeus oli 26 solmua taistelulaivan 20–21 solmun sijaan ja aseistus oli samaa [[kaliiperi]]a. Royal Navy kohdisti taisteluristeilijöihinsä suuria odotuksia. Tällä oli sellainen seuraus, ettäminkä kevyemmänseurauksena risteilijälaivaston modernisointia laiminlyötiin.

Saksalaiset alkoivat pian rakentaa omia vastaavia laivojaan, joista ensimmäinen oli 1911 vesille laskettu ''[[SMS Von der Tann]]'' vuonna 1911. SaksaSaksan laivasto kuitenkin uudisti myös kevyempiä ristelijöitään. Tästä syystä Saksa oli hetken aikaa niskan päällä ns. risteilijäsodassa, jota käytiin valtamerillä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkuvaiheessa.

Taisteluristeilijän ongelmana oli se, että niitä alettiin pitää suurten tykkiensä vuoksi taistelulaivojen veroisina. Uskottiin, että nopeus korvaisi panssaroinnin puutteet. VuonnaRoyal käydyssäNavy menetti 1916 [[Skagerrakin taistelu]]ssa Royal Navy menetti kolme taisteluristeilijää, kun ''HMS Invincible'', ''HMS Queen Mary'' ja ''HMS Indefatigable'' räjähtivät osumia saatuaan. Taistelun jälkeen [[John Jellicoe|amiraali Jellicoe]] arvosteli taisteluristeilijöiden panssarointia riittämättömäksi.<!--''The facts which contributed to the British losses were, first, the indifferent armour protection of our battle-cruisers, particularly as regards turret armour and deck plating, and, second, the disadvantage under which our vessels laboured in regard to the light''-->