Ero sivun ”Thomas Bernhard” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 9:
Parannuttuaan Bernhard aloitti musiikin ja [[teatteri]]taiteiden opiskelun Salzburgin [[Mozarteum]]issa, josta hän valmistui vuonna 1957. Opiskellessaan hän työskenteli [[toimittaja]]na, ja kirjoitti lyhyttarinoita. Valmistuttuaan Bernhard jatkoi kirjoittamalla useita runokirjoja, ja vihdoin vuonna 1963 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa ''Frost'', joka kiinnitti heti Itävallan kirjallisuuspiirien huomion. 1960-luvun puolivälissä hän osti suuren talon Itävallan [[Obernathal]]ista, jossa hän vietti loppuelämänsä lukuun ottamatta säännöllisiä matkoja ulkomaille, missä hän yleensä kirjoitti.
 
Bernhard oli suosionsa huipulla seuraavalla teoksellaan ''Amras'' (1964), jossa kerronta kulkee [[päiväkirja]]merkintöjen, fragmenttien varassa. Bernhard voitti kirjalla myös [[Julius Campe -palkinto|Julius Campe -palkinnon]]. Vuonna 1967 hän sai puolestaan [[Wildgans-palkinto|Wildgans-palkinnon]] toisesta novellistaan ''Verstörung'' (1967), ja kolme vuotta myöhemmin novellilla ''Das Kalkwerk'' (1970) [[Georg Büchner -palkinnon]]. ''Das Kalkwerkillä'' Bernhard alkoi vahvistaa asemaansa erinomaisena novellistinaromaanikirjailijana, ja samana vuonna hän aloitti onnistuneesti [[näytelmä|näytelmien]] kirjoittamisen, kun ''Ein Fest für Boris'' sai ensi-iltansa.
 
Bernhard ei mennyt koskaan naimisiin, mutta eli Hedwig Stavianicekin, lähes 37 vuotta itseään vanhemman naisen kanssa. Bernhard kuoli 12. helmikuuta 1989 velipuolensa Peter Fabjanin seurassa. Vaikka Thomas Bernhardia pidetään yleisesti yhtenä kirjallisuuden tärkeimmistä [[modernismi|modernisteista]], ei hän saavuttanut elinaikanaan suosiota kotimaassaan, suurimmaksi osaksi johtuen Bernhardin kirjoissaan ja niiden ulkopuolella esittämästään katkerasta kritiikistä Itävaltaa kohtaan, vaikkakin kuolemansa jälkeen Bernhardin kirjoitukset kokivat odottamattoman suosion. Viimeisenä protestina Bernhard kielsi [[testamentti|testamentissaan]] kirjojensa uudelleenjulkaisun ja näytelmiensä esittämisen Itävallassa. Tätä on tosin sittemmin kierretty, ja esimerkiksi Bernhardin näytelmiä on saatu esittää, kunhan ne kunnioittavat alkuperäistä materiaalia.