'''Omatunto''' on tunneihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö tunteekatuu katumustatekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.<ref>https://www.talentumshop.fi/webshopdata/prod/foreword/978-952-14-1302-5.pdf</ref> [[Psykoanalyysi]]ssä nimityksiä omalletunnolle ovat ''[[superego]]'' tai [[yliminä]].<ref>http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/laaja.html</ref><ref>http://74.125.39.104/search?q=cache:mUaNlnnQ8sIJ:www.avoin.helsinki.fi/asp/datastore/download.asp%3Fds_id%3D11329%26kasvatusfilosofia.ppt+%22omatunto+eli%22&hl=fi&ct=clnk&cd=3&gl=fi</ref><ref>http://personal.inet.fi/koti/rossi/ps1m.html</ref> Vanhassa testamentissa sanaa omatunto ei käytetä, vaan sen korvaa sana sydän.<ref>http://www.evl.fi/sanasto/selitysO.htm</ref> Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ''ihmisen sisäinen kontrolli''<ref>http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=121&valikko=1</ref> tai ''moraalinen vaisto''.
Monissa maailmankatsomuksissa, esimerkiksi useissa kristinuskon muodoissa, omatunto muodostaa korkeimman moraalisen auktoriteetin. Jos yksilön omatunto ja laki ovat ristiriidassa, tulee yksilön näiden katsomusten mukaan noudattaa omantuntonsa ääntä. Se, missä määrin omantunnon ja [[Jahve|Jumalan]] äänet identifioidaan, riippuu yksilöstä ja uskontokunnasta.
