Ero sivun ”István Széchenyi” versioiden välillä

| henkilön_nimi = István Széchenyi

| kuvan_nimi = SzechenyiIstvan1.jpg

| kuvakoko = 200px

| kuvateksti = Kreivi István Széchenyi

| syntymäpäivä = [[21. syyskuuta]] [[1791]]

| syntymäpaikka = [[kuvaTiedosto:Flag of the Habsburg Monarchy.svg|20px]] [[Wien]], [[Itävallan historia|Itävalta]]

| kuolinpäivä = {{Kuolinaika ja ikä|21|9|1791|8|4|1860}}

| kuolinpaikka = [[kuvaTiedosto:Flag of the Habsburg Monarchy.svg|20px]] [[Döbling]], Itävalta

| kansallisuus = [[Unkari|unkarilainen]]

| ammatti = poliitikko, kirjailija

| siviilisääty =

| puoliso = Crescence Seilern

| vanhemmat = Ferenc Széchényi<br />Juliána Festetics

| lapset = Béla (1837–1918)<br />Ödön (1839–1922)

| silmien_väri =

| hiusten_väri =

| pituus =

| paino =

| lempinimet = "Suurin unkarilainen"

| kotisivu =

[[KuvaTiedosto:HUF_5000_1999_obverse.jpg|thumb|300 px|Széchenyin kuva koristaa Unkarin 5000 [[Unkarin forintti|forintin]] seteliä.]]

[[KuvaTiedosto:HUF_5000_1999_reverse.jpg|thumb|300 px|Széchenyin sukutilan päärakennus, joka on nykyään museo.]]

Széchényit olivat vanha ja vaikutusvaltainen unkarilainen [[aateli|aatelissuku]], johon kuului paljon [[sotilas|sotilaita]] ja [[kirkonmies|kirkonmiehiä]]. Esimerkiksi György Széchényi oli Unkarin ylin [[arkkipiispa]] (primás) 1600-luvun lopulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mek.niif.hu/00300/00355/html/index.html | Nimeke = Széchényi György | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Magyar Életrajzi Lexikon 1000-1990 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = 1000–1990| Viitattu = 15.6.2009| Kieli = {{hu}}}}</ref>

István Széchenyin isä, kreivi [[Ferenc Széchényi]] (1754–1820), lahjoitti suvun yksityiskokoelmia ”kansakunnalle” 1802 ja vaikutti näin sekä [[Unkarin kansallismuseo]]n että [[Unkarin kansalliskirjasto]]n perustamiseen. Kansalliskirjasto on nimetty hänen kunniakseen Széchenyin kirjastoksi.<ref>Sisa s. 130.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mek.niif.hu/00300/00355/html/index.html | Nimeke = Széchényi Ferenc |J Tekijäulkaisu = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Magyar Életrajzi Lexikon 1000-1990 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = 1000–1990| Viitattu = 15.6.2009| Kieli = {{hu}}}}</ref> István Széchenyin äiti oli kreivitär Juliána Festetics.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mek.niif.hu/00300/00355/html/index.html | Nimeke = Széchényi István | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Magyar Életrajzi Lexikon 1000-1990 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = 1000–1990| Viitattu = 15.6.2009| Kieli = {{hu}}}}</ref>

[[KuvaTiedosto:Szechenyi_felajanlasa_litografia.jpg|left|thumb|350px|Széchenyi vuoden 1825 valtiopäivillä. "Jos syntyy semmoinen laitos, joka edistää unkarin kieltä ja sen kautta kansalaistemme unkarilaista kasvatusta, niin annan minä sille yhden vuoden tulot tilastani."<ref>Jalava s. 36</ref> Vinzenz Katzlerin litografia.]]

[[KuvaTiedosto:Prestel_loverseny_1827.jpg|left|thumb|350 px|Széchenyi järjesti Unkarin ensimmäiset [[raviurheilu|ravikilpailut]] Pestissä 1827. Hevosurheilun edistäminen oli kuitenkin vain toissijainen tavoite: "Jotkut ystävistäni eivät varmaankaan ilahtuisi jos he huomaisivat, että itse asiassa yritän kouluttaa heitä eikä hevosia."<ref name="S131"/> Johann Prestelin väritetty litografia.]]

Széchenyi ei ollut vain teoreetikko, vaan kävi käsiksi moniin käytännön hankkeisiin. Hän edisti varsinkin liikenneyhteyksiä. Vuonna 1830 Széchenyi oli mukana perustamassa höyrylaivayhtiötä Tonavalle, ja hän purjehti useita kertoja jokea alas [[Mustameri|Mustallemerelle]] asti selvittääkseen sen liikennöintikelpoisuuden. Hänen aloitteestaan Tonava päätettiin kunnostaa höyrylaivaliikenteelle sopivaksi.<ref>Csorba et al. s. 122; Sisa s. 133.</ref> Työn tärkein vaihe, Rautaportin putouksen ohittava kanava, valmistui 1834.<ref>Jalava s. 55-5755–57.</ref> Széchenyi pani alulle [[Tisza]]-joen perkaustyöt, jotka käynnistettiin 1840-luvulla. Joen mutkia oiottiin ja rantoja pengerrettiin, ja ennen tulvan alle joutuneet maat voitiin ottaa viljelykseen. Hän teki myös suunnitelman Unkarin rautatieverkkoa varten.<ref>Jalava s. 66-6766–67; Sisa s. 133.</ref> Széchenyin tunnetuin liikennehanke oli kuitenkin vakinaisen siltayhteyden rakentaminen Budan ja Pestin kaupunkien välille. Széchenyin ketjusillaksi nimetty silta valmistui lopulta vuonna 1849.

Széchenyin ansioksi voidaan lukea myös Unkarin Kansallisteatterin synty. Vuonna 1832 hän kirjoitti [[pamfletti|pamfletin]], jossa hän ajoi unkarilaisen teatterin perustamista Pestiin. Vaikka ensimmäinen unkarilainen näytelmä olikin esitetty 1790, Pestissä toimi edelleen ainoastaan saksalainen teatteri. Unkarilainen teatteri rakennettiin rahankeräyksen, yksityisten lahjoitusten ja talkootyön avulla. Se avattiin vuonna 1837, ja nykyisen nimensä ''Nemzeti Színház'' eli Kansallisteatteri se sai 1840.<!-- Ensimmäinen teatterissa esitetty näytelmä oli [[Vörösmarty]]n ''Árpád ébredése'' (Árpadin herääminen). --><ref>Jalava s. 62-6462–64.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nemzetiszinhaz.hu/torteneti_attekintes/ | Nimeke = Unkarin kansallisteatterin kotisivut| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.6.2009 | Kieli = {{hu}} }}</ref>

István Széchenyin suuri rakkaus oli kreivitär [[Crescence Seilern]] (1799–1875), joka oli kolmen lapsen äiti ja naimisissa iäkkään kreivi Károly Zichyn kanssa. Yli kymmenen vuoden ajan suhde kuitenkin säilyi pelkkänä ystävyytenä, kunnes Crescence jäi leskeksi vuonna 1834. István ja Crescence menivät naimisiin 1836, ja heille syntyi kaksi poikaa, Béla ja Ödön.<ref name="S131"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mek.niif.hu/00300/00355/html/index.html | Nimeke = Seilern Crescentia | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Magyar Életrajzi Lexikon 1000-1990 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.6.2009| Kieli = {{hu}}}}</ref>

[[Tiedosto:Crescence.jpg|thumb|István Széchenyin vaimo [[Crescence Seilern]]. [[Miklós Barabás]]in maalaus.]]

Vaikka Széchenyi ajoi monia radikaalejakin uudistuksia, kuten uutta [[perustuslaki]]a, hänen tavoitteensa eivät olleet niinkään poliittisia vaan taloudellisia. Erityisesti Széchenyi varoi kansallismielisyyttä ja vastakkainasettelua Itävallan keisarikunnan hallinnon kanssa. 1840-luvulla Unkarin reformaatioliike alkoi kuitenkin radikalisoitua, kun sen henkiseksi johtajaksi nousi vankilasta marttyyrina palannut [[Lajos Kossuth]].<ref name="F"/><ref>Sisa s. 133-134133–134.</ref>

Toisin kuin yläluokkainen Széchenyi, Kossuth nojasi alempaan aateliin ja porvaristoon. Hän ei ajanut pelkästään uutta perustuslakia vaan myös Unkarin itsenäisyyttä. Kossuth sai lehtimiehenä ja erinomaisena puhujana yleisön puolelleen. Széchenyin mielestä Kossuth oli kansankiihottaja, joka yksinkertaisti asioita ja vetosi enemmän tunteisiin kuin järkeen. Kirpeässä pamfletissaan ''Kelet Népe'' (Idän kansa, 1841) Széchenyi varoitti, että uusi politiikka veisi väistämättä vallankumoukseen ja saattaisi Unkarin konfliktiin [[Habsburg]]in dynastian kanssa.<ref name="F"/><ref name="S134">Sisa s. 134.</ref> Pian osoittautuikinilmeni, että hän oli oikeassa.

Vaikka Kossuthin ja Széchenyin välillä olikinoli ristiriitaa, heillä oli myös yhteisiä tavoitteita. Kossuth vaati talonpoikien välitöntä vapauttamista, vapaata maanomistusta ja aateliston etuoikeuksien, varsinkin verovapauden, poistamista. Széchenyi halusi samoja asioita, mutta olisi edennyt hitaammin. Kyseessä oli liberalismin ja radikalismin kamppailu. Kossuth jatkoi siitä, mihin Széchenyi jäi. Hän myös kunnioitti Széchenyiä ja kutsui häntä ”suurimmaksi unkarilaiseksi”.<ref name="S134"/>

Vaikka Széchenyi olikin varoittanut [[Unkarin vallankumous (1848–1849)|vallankumouksesta]], hän ei kuitenkaan sanoutunut siitä irti, vaan ylisti vallankumouksellisia sanomalehti ''Pesti HírlapHírlapin''in pääkirjoituksessa 27.3.1848: ''Nämä miehet ovat onnistuneet luomaan Unkarin tulevaisuudelle sellaisen perustan, jota me muut emme olisi saavuttaneet ehkä koskaan tai vain sukupolvien ponnistuksien jälkeen.'' Kun "ensimmäinen itsenäinen Unkarin hallitus" aloitti toimintansa [[Lajos Batthyány]]n johdolla keväällä 1848, Széchenyi nimitettiin liikenneministeriksi.<ref name="S134"/>

[[KuvaTiedosto:Széchenyi Döblingben.jpg|left|thumb|200 px|Széchenyi Döblingenissä. Zsigmond Löschingerin litografia.]]

Vallankumouksen jälkeinen uusi hallitus oli vahvasti unkarilaishenkinen, ja se joutui sangen pian törmäyskurssille Unkarin kansallisten vähemmistöjen – etenkin [[Kroatia|kroatialaisten]] kanssa. Wienin hallitus ei yrittänyt mitenkään hillitä tätä kiistaa, päinvastoin. Elokuun lopussa Wien julisti Unkarin hallituksen päätökset laittomiksi ja antoi poliittisen [[ultimaatumi]]n. Sodan uhka oli ilmeinen.<ref name="F"/>

Vallankumouksen kärjistyminen aseelliseksi konfliktiksi oli valtava henkilökohtainen pettymys ja järkytys idealistiselle Széchenyille, joka oli muutenkin rasittunut jatkuvasta huolehtimisesta ja liiallisesta työskentelystä. Hän syytti ensin Kossuthia, sitten itseään siitä, että hän oli saattanut uudistusliikkeen alkuun. Syyskuussa 1848 hän joutui kolmen epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Döblingin mielisairaalaan Wienin lähistölle. Viikkoa myöhemmin Kroatian joukot hyökkäsivät Unkariin, ja sota oli syttynyt.<ref name="F"/><ref>Sisa s. 134-135134–135.</ref> Se päättyi vasta seuraavana vuonna, kun Unkarin joukot antautuivat [[Venäjä]]n armeijalle. Kossuth pakeni maasta ja Batthyány teloitettiin. Széchenyi vietti Döblingissä elämänsä viimeiset 12 vuotta, minäjona aikana hän poistui mielisairaalan ulkopuolelle vain kaksi kertaa mielisairaalan ulkopuolelle.<ref name="F"/>

Mielisairaalassa Széchenyi saattoi oleskella melko vapaasti, työskennellä ja tavata vieraita. Hän teki lukuisia käsikirjoituksia, joista laajin oli ''Önismeret'' (Itsetuntemus, julkaistiin postuumisti 1875). Nimettömänä hän julkaisi poliittisesti erittäin merkittävän tekstin, joka lopulta koitui hänen kohtalokseen. Se sai alkunsa lokakuussa 1857, kun wieniläinen sanomalehti ''Der Wanderer'' julkaisi kirjoituksen nimeltään ''Rückblick auf die jüngste Entwicklungsperiode Ungarns'' (Silmäys taaksepäin Unkarin viimeaikaiseen kehitykseen). Kirjoitus oli nimetön, mutta sen takana oli sisäministeri, [[paroni]] [[Alexander von Bach]]. Siinä ylistettiin [[propaganda]]maisesti Unkarin kehitystä sodan jälkeen ja väitettiin sen olevan absolutismin eli [[itsevaltius|itsevaltiuden]] ansiota. Széchenyi kirjoitti, niin ikään nimettömänä, ironisen vastineen ''Blick auf den anonymen "Rückblick", Von einem Ungarn'' (Erään unkarilaisen silmäys nimettömään ”Silmäykseen taaksepäin”). Kirjoitus oli suunnattu Itävallan hallintoa, erityisesti vihattua sisäministeriä vastaan. Széchenyi väitti, että absolutistinen hallinto oli tuhoisaa eikä edes palvellut imperiumin omia etuja. Saksankielinen ''Blick'' julkaistiin 20002&nbsp;000 kappaleen kappaleenapainoksena Englannissa, minnejonne Széchenyin poika Béla oli salakuljettanut käsikirjoituksen. Kirja levisi nopeasti myös Unkariin.<ref name="F"/><ref name="C144">Csorba et al. s. 144.</ref>

Vaikka Bach erotettiinkin, Itävallan poliisi jatkoi ''BlickBlickin''in kirjoittajan etsintöjä. Széchenyiä osattiin epäillä sekä kirjoituksen tyylin että julkaisupaikan perusteella. Poliisi tekikin hänen luonaan kotietsinnän maaliskuussa 1860 ja löysi lukuisia ”maanpetoksellisia” kirjoituksia. Széchenyi protestoi ja kirjoitti kirjeen poliisiministeri Adolf Thierrylle. Thierry vastasi, että mielisairaala, jossa Széchenyi oleskeli, ”on jo kauan sitten lakannut olemasta sellainen paikka, minkä sen pitäisi olla”. Tämän saattoi tulkita kahdella tavalla: joko Széchenyiä vastaan käynnistettäisiin oikeustoimet tai hänet suljettaisiin pakkohoitolaitokseen. Kumpaakaan vaihtoehtoa Széchenyi ei voinut hyväksyä. Psyykkinen paine kävi kestämättömäksi, ja hän ampui itsensä 8. huhtikuuta 1860.<ref name="F"/><ref name="C144"/>

Széchenyin traaginen kuolema herätti paljon huomiota, ja hänelle pidettiin muistotilaisuuksia ympäri Unkaria; yksin Budapestissä tilaisuuteen osallistui 80&nbsp;000 ihmistähenkeä.<ref name="C144"/>

1800-luvun alussa Tonavan yli kulki vain [[ponttonisilta]], joka saattoi olla pitkiäkin aikoja poissa käytöstä esimerkiksi vaikeiden jääolosuhteiden vuoksi. Näin tapahtui vuonna 1820, kun István Széchenyi joutui odottamaan joen ylitystä kokonaisen viikon päästäkseen isänsä hautajaisiin Wieniin. Tästä tuskastuneena hän päätti perustaa säätiön kiinteän sillan rakentamiseksi.<ref name="T52">Török s. 52.</ref><ref name="B32">Barber & Roper-Evans s. 32.</ref> Vuonna 1832 Széchenyi matkusti [[Lontoo]]n Hammersmithiin keskustellakseen sillan rakentamisesta tunnetun siltojen suunnittelijan, arkkitehti [[William Tierney Clark]]in kanssa.<ref name="F"/><ref>Sisa s. 132-133132–133.</ref>

{|align="right"

|[[image:Szeged-szechenyi.jpg|right|thumb|200px|Széchenyin patsas [[Szeged]]issä. Unkarin eri kaupungeissa on lukuisia Széchenyin mukaan nimettyjä katuja ja muistomerkkejä.]]

|}

{|align="right"

|[[image:kuva005.jpg|right|thumb|200px|Széchenyin patsas Budapestissa Rooseveltin aukiolla. Taustalla Unkarin tiedeakatemia. Aukion toisessa päässä on [[Ferenc Deák]]in patsas.]]

|}

Seitsemän vuotta Széchenyin kuoleman jälkeen, 1867, syntyi "Kompromissina" tunnettu sopimus, joka vahvisti huomattavasti Unkarin asemaa. Sopimuksen mukaan Unkari sai oman hallituksensa, jolla oli itsenäinen päätösvalta kaikissa muissa paitsi ulkopolitiikkaa ja armeijaa koskevissa asioissa. Itävallan keisarikunnasta tuli Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, ja keisari [[Frans Joosef]] kruunattiin myös Unkarin kuninkaaksi. Kompromissin myötä ulkomainen pääoma alkoi virrata Unkariin ja unkarilaisten tuotteiden, etupäässä viljan, markkina-alue laajeni.<ref>Barber & Roper-Evans s. 20.</ref>

Széchenyin alkuun saattama ketjusiltaKetjusilta vaikutti ratkaisevasti myös siihen, että Buda ja Pest liittyivät yhä enemmän toisiinsa. "Kompromissin" jälkeinen taloudellinen nousu vaikutti varsinkin Pestin kaupungin kasvuun, ja sillan yhdistämistä kaupungeista alkoi muodostua kokonaisuus. Vuonna 1873 Buda ja Pest liitettiin yhteen myös hallinnollisesti, ja näin syntyi uusi pääkaupunki Budapest.<ref>Barber & Roper-Evans s. 20, 32.</ref> Széchenyi oli jo aikanaan kannattanut kaupunkien yhdistymistä.<ref>Unkari: maa, kansa, historia s. 170.</ref>

Nykyään Széchenyin muisto näkyy monin tavoin Budapestin kaupunkikuvassa. Ketjusilta on kenties Budapestin tunnetuin nähtävyys, jolla on samanlainen merkitys kaupungin symbolina kuin [[Eiffelin torni]]lla Pariisissa tai [[Vapaudenpatsas | Vapaudenpatsaalla]] New Yorkissa. Sillan Pestin puoleisessa päässä on Rooseveltin aukio, jonka laidalla nousee Unkarin Tiedeakatemian rakennus. Tiedeakatemian edessä on Széchenyin patsas.<ref name="BR32-33">Barber & Roper-Evans s. 32-3332–33.</ref> Patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä József Engel, ja se paljastettiin vuonna 1880.<ref>[http://www.hung-art.hu/frames.html?/magyar/e/engel/index.html Képzőművészet Magyarországon: Engel József.] Luettu 11.11.2007.</ref>

Rooseveltin aukiolta lähtee myös Széchenyin mukaan nimetty rantakatu, joka jatkuu pohjoiseen [[Margitin silta|Margitin sillalle]] asti. Pääkaupungissa on lisäksi useita Széchenyin mukaan nimettyjä katuja ja aukioita, ja ''Széchenyi-hegy'' on yksi Budan korkeimmista kukkuloista.

*{{Kirjaviite | Tekijä = Barber, Annabella & Roper-Evans, Emma | Nimeke = Budapest. A City Guide | Vuosi = 2004 | Julkaisija = Somerset Limited}}

*{{Kirjaviite | Nimeke = Budapest-opas | Vuosi = 2006 | Julkaisija = Budapestin matkailutoimisto | www = http://www.budapestinfo.hu/noc/pdf/bpguide_fi.pdf}}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Buza, Péter | Nimeke = Budapest ja Szentendre | Vuosi = 2005 | Selite = Suomentanut Eva Schidló | Julkaisupaikka = Budapest | Julkaisija = Buda Bakó }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Csorba, Csaba & Estók, János & Karádi, Ilona & Salamon, Konrád | Nimeke = Illustrated History of Hungary | Vuosi = 2005 | Selite = Second, revised edition | Julkaisija = Helikon}}

*{{Lehtiviite | Tekijä= Fenyő, Ervin | Otsikko=Another English Connection. Letters Between István Széchenyi, Lady Stafford and Lord Palmerston | Julkaisu=The Hungarian Quarterly | Vuosi=2001 | Numero=XLII:163 | www = http://www.hungarianquarterly.com/no163/6.html}}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.)| Nimeke = Unkari: maa, kansa, historia| Vuosi = 2004| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = ISBN 951-746-252-2 }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Jalava, Antti | Nimeke = Kreivi Tapani Széchenyi ja Unkarin kansallinen uudesta-syntyminen. Unkarin albumi | Vuosi = 1881 | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Weilin ja Göös }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Kontler, László | Nimeke = Millennium in Central Europe. A History of Hungary | Vuosi = 1999 | Julkaisupaikka = Budapest | Julkaisija = Atlantisz | Tunniste = ISBN 963 9165 37 9}}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Sisa, Stephen | Nimeke = The Spirit of Hungary | Vuosi = 1990 | Selite = Third edition |

Julkaisupaikka = Morristown, New Jersey | Julkaisija = Vista Books | www = http://www.hungarian-history.hu/lib/hunspir/index.htm}}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Török, András | Nimeke = Budapest. A Critical Guide | Vuosi = 2001 | Selite = Fully revised fifth edition | Julkaisija = Corvina}}

<!-- *Antti Jalava (toim.) Unkarin albumi. Helsinki : Weilin & Göös, 1881. -->324 s., kuva ja nuottilehti