Ero sivun ”Nikean uskontunnustus” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
p
'''Nikean uskontunnustus''' eli '''Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus'''<ref name="aö">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.evl.fi/sanasto/selitysN.htm| Nimeke =Aamenesta öylättiin | Julkaisija =evl.fi | Viitattu =18.6.2009}}</ref> on yksi kolmesta niin sanotun vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Se laadittiin, kun ilmeni tarve ilmaista käsitteellisesti kristillisten seurakuntien yhteinen usko näiden järjestäytyessä vuonna [[325]] pidetyssä [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous|Nikaian ensimmäisessä kirkolliskokouksessa]], ja sitä täydennettiin [[Toinen ekumeeninen kirkolliskokous|Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa]] vuonna [[381]]. Nikaian uskontunnustus perustuu [[Apostolinen uskontunnustus|Apostoliseen uskontunnustukseen]].
 
Kristillisten kirkkojen mukaan Nikaian uskontunnustuksessa [[Raamattu|Raamatun]] keskeinen oppi kootaan tiivistettyyn muotoon, ja sen keskeinen periaate on kertoa [[Jumala|Jumalan]] teoista [[Jeesus|Kristuksessa]].
 
NikaianNikean uskontunnustusta käytetään pääsääntöisestiyleisesti kaikissaeri [[katolinen kirkkokirkkokunta|Katolisen kirkon]] ja [[Ortodoksisuus|Ortodoksisten kirkkokuntien]] [[Jumalanpalvelus|jumalanpalveluksissa]]. Katolisessa [[messu]]ssa Nikaian uskontunnustus lauletaan, ja se muodostaa messun Credo-osan (credo, "minä uskon", latinankielisen uskontunnustuksen ensimmäinen sana). [[Luterilaisuus|Evankelisluterilaisessa kirkossa]] se on käytössä juhlallisimmissa jumalanpalveluksissa; tavallisissa jumalanpalveluksissa käytetään apostolista uskontunnustusta.
 
[[Luterilaisuus|Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa]] Nikean uskontunnustus on käytössä [[Apostolinen uskontunnustus|apostolisen uskontunnustuksen]] vaihtoehtona<ref name="aö" />.
 
Eri kirkkokuntien käyttämissä versioissa on pieniä eroja sanamuodoissa. Lisäksi on huomattava, että ortodoksisen sanamuodon mukaa [[Pyhä Henki]] "lähtee Isästä", kun taas läntisten kirkkokuntien piirissä Pyhään "lähtee Isästä ja Pojasta". Kyseinen ns. [[filioque]] -lisäys (lat. filio 'pojasta'; -que 'sekä' > "sekä pojasta") tuli yleisesti käyttöön lännen kirkossa 600-700 -luvuilla. Tarkoituksena oli korostaa ylösnousseen Pojan läsnäoloa Pyhän Hengen kautta maailmassa. Lisäys syvensi eroja idän ja lännen kristillisyyden välillä, ja oli yksi ortodoksisen ja katolisen kirkkokunnan eron ja lähes tuhatvuotisen molemminpuolisen [[ekskommunikaatio]]n syistä vuonna [[1054]].
 
== Uskontunnustuksen sisältö ==