Ero sivun ”Nikkeli (Murmanskin alue)” versioiden välillä

 

{{Pääartikkeli|[[Kolosjoen kaivos]]}}

[[Petsamotunturit|Petsamotunturien]] alueelta löytyi huomattavia [[nikkeli]]esiintymiä, joiden koko arvioitiin viideksi miljoonaksi [[tonni]]ksi ([[1934]]). Suurin näistä löydöistä sijoittui [[Kaulatunturi]]n alueelle. Vuonna 1934 [[Suomen valtio]] vuokrasi valtausalueen kanadalaisen International Nickel Co (Inco) -

kaivosyhtiön englantilaiselle tytäryhtiölle The Mond Nickel Co:lle, joka perusti kaivostoimintaa varten Petsamon Nikkeli Oy-nimisen tytäryhtiön. Yhtiö aloitti kaivostoiminnan valmistelut vuonna [[1935]] ja seuraavana vuonna tehtiin päätös kaivoksen ja kaivoskaupungin perustamisesta.

Kaivostyöt aloitettiin Kaulatunturilla, josta louhittu malmi kuljetettiin rautateitse läheiseen sulattoon. Sulaton sähköuunit olivat tuolloin maailman suurimmat. Energia Kolosjoen sulattoon saatiin [[Paatsjoki|Paatsjoen]] [[Jäniskoski|Jäniskoskeen]] rakennetusta voimalaitoksesta. Kolosjoen kaivosteollisuuskaupungin rakentaminen alkoi varsinaisesti [[1937]]. Kaivoksen ja jalostuslaitosten lisäksi rakennettiin asuinkerrostaloja ja muita rakennuksia, vesijohto- ja viemäriverkosto sekä muuta infrastuktuuria. Kolosjoen rakentamisella oli suuri työllistävä vaikutus, sillä jo vuonna [[1938]] Kolosjokea rakentamassa oli noin 700 miestä. Vuonna [[1939]] koko Petsamon alueella oli kaivostoiminnan aiheuttamissa rakennustöissä jo noin 2 500 miestä, joista Kolosjoella noin 1 200-1 300, Jäniskosken voimalaitoksella 600-900 ja [[Liinahamari]]n sataman laajennustöissä 200-300 miestä. Myös lentokentän rakentaminen aloitettiin ja tehtiin periaatepäätös [[Rovaniemi-Petsamo rautatie]]n rakentamisesta. Valtavan työntekijämäärän vuoksi alueella oli asunto- ja elintarvikepulaa sekä sosiaalisia ongelmia.

 

Kolosjoen kaivoskaupungin suotuisa kehitys katkesi [[talvisota]]an, mutta sodan jälkeen rakennustöitä päästiin taas jatkamaan. Kesällä [[1940]] kaivokset siirtyivät Suomen valtion hallintaan ja malmia alettiin myydä [[Saksa]]an. Louhinta kaivoksessa päästiin aloittamaan vielä saman vuoden aikana. Rakentaminen alueelle jatkui edelleen, mutta katkesi [[jatkosota|jatkosodan]] sytyttyä. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen rakennustyöt saatiin taas käyntiin. Jatkosodan aikana Kolosjokea oli rakentamassa myös sotavankeja ja työvelvollisia. Jäniskosken voimalaitos käynnistettiin [[1942]] ja Kolosjoen sulattamon toinen uuni [[1943]]. Saksalaiset avasivat läheiseen [[Kammikivitunturi]]in avolouhoksen nikkelin saannin lisäämiseksi. Kaivos ja sulatto toimivat täydellä teolla vuoden [[1944]] alussa, työllistäen noin 1 570 henkeä, joista oli sotavankeja 360. Kolosjoen nikkelikaivos tuotti vuosina 1940-1944 yhteensä noin 16 000 tonnia nikkeliä, josta 90 % kuljetettiin Saksaan.

 

[[Moskovan välirauha]]nsopimus solmittiin syyskuussa [[1944]] ja Suomi luovutti Petsamon Neuvostoliitolle. Saksalaiset vetäytyivät Petsamosta [[Norja]]an lokakuussa 1944. Samalla he tuhosivat muun muassa Jäniskosken voimalaitoksen ja osittain Kolosjoen sulaton. Alueen siirtyminen Neuvostoliitolle vahvistettiin [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimuksessa]] [[1947]].

 

Kolosjoen siirryttyä Neuvostoliitolle on siellä jatkettu nikkelimalmin louhintaa. Nikkelimalmivarat ovat osoittautuneet paljon 1930-luvun arvioita suuremmiksi. Vuonna [[1945]] suomalaisten rakentamasta Kolosjoesta muodostettiin Nikel-niminen kaupunkityyppinen taajama. Nikel yhdistettiin rautateitse [[Murmansk]]iin vasta 1966.

Venäläiset ostivat vuonna 1945 Englannista kuusi 1524 mm raideleveydelle rakennettua dieselveturia Pechengaan joten rataa rakennettiin Neuvostoliiton Sisäasiainministeriön

(MVD) toimesta Petsamoon heti sodan päättymisen jälkeen.

Nikkelikaivoksille Neuvostoliitto hankki 1945 Yhdysvalloista Vulcan Iron Works Co:n valmistamia

kapearaidesähkövetureita joihin Westinghouse Co toimitti sähköiset järjestelmät.

* Vulcan Iron Works: Veturien valmistusluettelo, Wilkinson Barre USA 1951.

* Sistema ispravitelno-trudovyh lagerej v SSSR.Stroitelstvo 511. Memorial Society Moskova

{{Luovutetut alueet}}