Ero sivun ”Sävel” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) Lauseen muotoilu |
|||
Rivi 18:
Useimmissa kielissä sävelten niminä käytetään aakkosten alkukirjaimia. Tämä järjestelmä sai alkunsa jo keskiajalla ja muodostettiin käyttämällä [[molli]]asteikkoa (a-mollia) perusasteikkona, jolloin sen sävelet saivat nimet A, B, C, D, E, F ja G. Vasta myöhemmin tuli tarve laajentaa säveliä [[Kromaattinen (musiikki)|kromaattisen asteikon]] lopuilla sävelillä. Kuitenkin jo keskiaikaisessa musiikissa B-sävel esiintyi usein myös alennettuna, kun pyrittiin välttämään [[dissonanssi|riitasointuja]]. Tämä aiheuttikin sekaannusta, kun samaa nimeä käytettiin sekä alennetusta että alentamattomasta sävelestä.
Ratkaisuksi [[Saksan kieli|saksalaisella]] kielialueella B vakiintui matalamman "pehmeän" sävelen nimeksi, ja vastaavan "kovan" sävelen nimenä alettiin käyttämään aakkosten seuraavaa vapaata kirjainta, eli H:ta. Sitä vastoin [[englannin kieli|englantilaisessa]] merkintätavassa pehmeää ja kovaa B-säveltä erotettiin tarvittaessa toisistaan nimillä ''b durum'' − kova b ja ''b mollum''
Nämä toisistaan poikkeavat nimistöt ovat säilyneet nykypäivään asti, ja vaikka ne aiheuttavat sekaannustakin, eivät kansainvälisen nimistön yhtenäistämisyritykset ole onnistuneet. Saksalainen merkintätapa on kuitenkin hitaasti väistymässä loogisempana pidetyn ja laajemmin käytetyn, englanninkielisen nimistön tieltä. Esimerkiksi Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana käyttämään englantilaista merkintätapaa.
| |||