Ero sivun ”Ballets russes” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Viitteetön}}
{{Korjattava/Kieli}}
[[Tiedosto:Nijinsky - Poster.jpg|250px|thumb|[[Jean Cocteau]], Ballets russes ja''Le Spectre de la Rose'' [[Monte Carlo]]ssa, juliste, 1911.]]
[[Kuva:Macke Russisches Ballett 1.jpg|thumb|right|250px|[[August Macke]], ''Ballets russes'', ([[1912]])]]'''Ballets russes''' ({{K-fi|Venäläinen baletti}}, tunnetaan myös nimellä '''Djagilevin baletti''') on 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut kuuluisa [[baletti]]seurue, jonka [[Sergei Djagilev]] perusti vuonna [[1909]] [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] ja Moskovan Keisarillisten teattereiden balettiryhmien nuorista taiteilijoista tarkoituksenaan esitellä venäläistä balettia pariisilaisyleisölle.
[[Tiedosto:Sergej Diaghilev (1872-1929) ritratto da Valentin Aleksandrovich Serov.jpg|thumb|left|130px250px|[[Valentin Serov]], ''Baletti-impresaario [[Sergei Djagilev]]n muotokuva'', ([[1909]]).]]
[[Tiedosto:Zharptitsa.jpg|250px|thumb|[[Léon Bakst]], Tulilintu -baletin pukuluonnos, 1910]]
[[Kuva:Macke Russisches Ballett 1.jpg|thumb|right|250px|[[August Macke]], ''Ballets russes'', ([[1912]])]]'''Ballets russes''' ({{K-fi|Venäläinen baletti}}, tunnetaan myös nimellä '''Djagilevin baletti''') on 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut kuuluisa [[baletti]]seurue, jonka [[Sergei Djagilev]] perusti vuonna [[1909]] [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] ja Moskovan Keisarillisten teattereiden balettiryhmien nuorista taiteilijoista tarkoituksenaan esitellä venäläistä balettia pariisilaisyleisölle.
 
==Historia==
===Ensimmäiset kiertueet ja Fokinin kausi===
[[Tiedosto:Sergej Diaghilev (1872-1929) ritratto da Valentin Aleksandrovich Serov.jpg|thumb|left|130px|[[Valentin Serov]], ''Baletti-impresaario [[Sergei Djagilev]]n muotokuva'', ([[1909]]).]]
[[Tiedosto:Paquita -Lucien d'Hervilly -Mikhail Fokine -circa 1905.JPG|thumb|130px|left|Mihail Fokin kuvattuna rooliasussa vuonna 1898.]]
[[Tiedosto:Nijinsky in Scheherazade2.jpg|thumb|130px|left|[[Vatslav Nižinski]] ''[[Scheherazade]]''-baletissa, n. 1912]]
[[Kuva:Bakst Nizhinsky.jpg|thumb|130px|left| [[Léon Bakst]], [[Vatslav Nižinski]] baletissa ''Faunin iltapäivä'' (1912).]]
[[Tiedosto:Nijinsky - Poster.jpg|250px|thumb|[[Jean Cocteau]], ''Le Spectre de la Rose'' [[Monte Carlo]]ssa, juliste, 1911.]]
Djagilev oli jo aiemmin järjestänyt Pariisissa venäläisten kuvataiteilijoiden näyttelyn ja venäläisen musiikin konsertteja, jotka olivat herättäneet suurta kiinnostusta. Vuoden [[1909]] ''Saison Russeen'' otettiin esiteltäväksi myös venäläinen baletti. Aluksi Keisarillinen teatteri lainasi Djagileville sekä tanssijat että lavasteita ja pukuja, mutta muuten rahoitus oli Djagilevin hyvien suhteiden ja varakkaiden ystävien varassa.
[[Tiedosto:Paquita -Lucien d'Hervilly -Mikhail Fokine -circa 1905.JPG|thumb|130px150px|left|Mihail Fokin kuvattuna rooliasussa vuonnarooliasuisena, [[1898]].]]
 
[[Tiedosto:Stravinsky Nijiinsky.jpg|150px|thumb|left|[[Igor Stravinski]] ja [[Vatslav Nižinski]], 1911]]
Seurueen ensimmäisen kiertueen ohjelmiston rungon muodostivat nuoren uutta ilmaisua etsineen [[Mihail Fokin]]in lyhyet baletit: ''Chopiniana'' (joka sai uuden nimen ''Les Sylphides'', säv. [[Chopin]], puvut ja lavastus: [[Benois]]), ''Le Pavillon d'Armide'' (säv. [[Tšerepnin]], puvut ja lavastus: Benois) ja ''Une Nuit d'Egypte'' (joka sai uuden nimen ''Cléopâtre'', musiikki: kooste venäläisiltä säveltäjiltä, lavastus ja puvut: [[Léon Bakst]]) lisänään pienempiä numeroita. Ensi-ilta oli menestys ja kritiikit kehuivat nuoria tanssijoita: [[Tamara Karsavina]]a, [[Vatslav Nižinski]]ä ja [[Adophe Bolm]]ia. Myöhempiin iltoihin saapui vielä esiintymään [[Anna Pavlova]], joka taas kerran tunnustettiin vertaansa vailla olevaksi taiteilijaksi. Vaikka Pavlova ei koskaan pidemmäksi aikaa liittynyt seurueeseen, hänen mukana olollaan juuri alkuvaiheissa oli suuri merkitys seurueelle.
[[Tiedosto:Nijinsky in Scheherazade2.jpg|thumb|130px150px|left|[[Vatslav Nižinski]] ''[[ScheherazadeSheheradzade]]''-baletissa, n.noin 1912]]
Seurueen ensimmäisen kiertueen ohjelmiston rungon muodostivat nuoren uutta ilmaisua etsineen [[Mihail Fokin]]in lyhyet baletit: ''Chopiniana'' (joka sai uuden nimen ''Les Sylphides'', säv. [[Chopin]], puvut ja lavastus: [[Benois]]), ''Le Pavillon d'Armide'' (säv. [[Tšerepnin]], puvut ja lavastus: Benois) ja ''Une Nuit d'Egypte'' (joka sai uuden nimen ''Cléopâtre'', musiikki: kooste venäläisiltä säveltäjiltä, lavastus ja puvut: [[Léon Bakst]]) lisänään pienempiä numeroita. Ensi-ilta oli menestys ja kritiikit kehuivat nuoria tanssijoita: [[Tamara Karsavina]]a, [[Vatslav Nižinski]]ä ja [[Adophe Bolm]]ia. Myöhempiin iltoihin saapui vielä esiintymään [[Anna Pavlova]], joka taas kerran tunnustettiin vertaansa vailla olevaksi taiteilijaksi. Vaikka Pavlova ei koskaan pidemmäksi aikaa liittynyt seurueeseen, hänen mukana olollaanmukanaolollaan juuri alkuvaiheissa oli suuri merkitys seurueelle.
 
1900-luvun alussa baletti Euroopassa oli taantunut ja menettänyt yleisöään. Venäjällä kehitys oli kuitenkin jatkunut vahvana ja Ballets russes toi siitä innostavan näytteen. Uusi vierailu päätettiin järjestää heti seuraavana vuonna. Fokin oli uudistanut sitä varten balettinsa ''Le Carnaval'' [[Schumann]]in musiikkiin (lavastus ja puvut: [[Léon Bakst]]) ja tehnyt eksoottisen ''[[Sheherazade]]n'' (säv. [[Rimski-Korsakov]], lavastus ja puvut: Bakst). Lisäksi Djagilev oli tilannut nuorelta [[Igor Stravinski]]lta sävellyksen venäläiseen satuun perustuvaan ''[[Tulilintu]]un'', jonka koreografia myös oli Fokinin käsialaa. Stravinskista tulikin tärkeimpiä balettisäveltäjiä Tšaikovskin jälkeen. Djagilev katkaisi 1911 yhteyden Keisarilliseen balettiin, ja seurueesta tuli näin itsenäinen ja yksityinen yritys, joka toimi [[Monte Carlo]]ssa, [[Pariisi]]ssa ja [[Lontoo]]ssa kiertäen esiintymässä lähinnä Euroopassa, mutta myös Amerikassa.
Rivi 19:
 
===Nižinskin kausi===
[[Tiedosto:Zharptitsa.jpg|250px|thumb|[[Léon Bakst]], Tulilintu -baletin pukuluonnos, 1910]]
Seuruetta vaivasivat kuitenkin kiistat ja mustasukkainen kilpailu. Djagilev rohkaisi uutta koreografilöytöään Nižinskiä, ja vuoden 1912 lopussa sekä Benois että Fokin jättivät ryhmän. Ensimmäiset Pariisin kaudet olivat muutosvaihe vanhasta klassisesta baletista uuteen [[modernismi]]in. Tärkeä tekijä oli myös romanttisesta baletista periytyneen ballerinapainotteisuuden sijaan esitetty miestanssijoiden vahva panos sekä puvuissa ja lavasteissa tehdyt uudistukset ja niiden aiheenmukaisuus.
 
Fokin oli jo hylännyt ''[[tutuntutu]]n'', [[varvastossutvarvastossu]]t ja [[ballerina]]keskeisyyden, mutta Nižinski meni uudistuksissaan paljon pidemmälle ja oli todella mullistava jo ensimmäisessä teoksessaan ''L'Après-midi d'un Faune'' eli ''Faunin iltapäivä'', [[Claude Debussy]]n musiikkiin (lavastus ja puvut: Bakst). Hän liikkui kokojalalla katkeilevalla rytmillä kuin alkukantainen eläin. Baletin loppua pidettiin säädyttömänä, ja se aiheutti pariisilaisille tyypillisen kohun ja [[skandaali]]n, jota Djagilev käytti hyväkseen saadakseen ryhmälle näkyvyyttä.
 
Hänen seuraavaa balettiaan ''Jeux'' (1913, säv. [[Debussy]], lavastus ja puvut: Bakst) pidetään ensimmäisenä, jonka aihe on nykyaikainen: kolmen tennispelaajan vaihtelevat suhteet. Molemmat aiemmat teokset jäivät kuitenkin seuraavan varjoon: ''Le Sacre du Printemps'' (''Kevätuhri''). Stravinskin säveltämä teos oli rytmisesti vaikea, ja Nižinskiä avustamaan kutsuttiin [[Marie Rambert]] [[Emile Jaques-Dalcroze]]n koulusta. Teosta esitettiin vain seitsemän kertaa Pariisissa ja Lontoossa, minkä jälkeen se katosi. Teoksen liikekieli oli aivan uudenlaista, Nižinski muun muassa käytti jalkojen sisäänkierrettyjä asentoja. Sekä uudenlaisen liikkeen että Stravinskin musiikin vuoksi se aiheutti myrskyisän skandaalin Pariisissa mutta otettiin vakavasti Lontoossa.
Rivi 65 ⟶ 64:
 
==Kiertueet==
[[Kuva:Macke Russisches Ballett 1.jpg|thumb|right|250px|[[August Macke]], ''Ballets russes'', ([[1912]])]]
Ballets russesin ensimmäinen kausi oli Châtelet-teatterissa [[18. toukokuuta]] – [[19. kesäkuuta]] [[1909]]. Seurue saapui tämän jälkeen Pariisiin joka vuosi samaan aikaan, aluksi Châtelet-teatteriin ja myöhemmin myös muihin teattereihin.
 
Rivi 95:
 
==Tanssijat==
[[Tiedosto:KasarvinaLifarRG1.jpg|thumb|250px|[[Tamara Karsavina]] ja [[Serge Lifar]] balettissa ''[[Roméo et Juliette]]'', 1926.]]
 
Venäläisen baletin keskeisiä tanssijoita:
*[[George Balanchine]], myös koreografi
Rivi 119:
 
==Muut taiteilijat==
[[Kuva:Léon Bakst 001.jpg|thumb|right|220px250px|[[Léon Bakst:]], ''Tulilintu'', ballerina, 1910]]
Näytännöt toivat yleisön tietoisuutteen myös suuria venäläissäveltäjiä – [[Modest Musorgski]], [[Sergei Prokofjev]], [[Igor Stravinski]] ja [[Nikolai Rimski-Korsakov]] – sekä heidän ranskalaisia kollegoitaan: [[Maurice Ravel]], [[Claude Debussy]], [[Francis Poulenc]], [[Erik Satie]] ja [[Darius Milhaud]]. Myös kuuluisat kuvataiteilijat saivat seurueelta lavastus- ja puvustustehtäviä: [[Léon Bakst]], [[Alexandre Benois]], [[Pablo Picasso]], [[Henri Matisse]], [[Georges Braque]], [[André Derain]], [[Maurice Utrillo]], [[Georges Rouault]], [[Nicholas Roerich]], Laurencin, [[Joan Miró]] ja [[Giorgio de Chirico]].