Ero sivun ”Talas-Eera” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Erik Karppinen''' eli '''Talas-Eera''' (s.[[10. tammikuuta]] [[1859]] [[Paltamo]] - k. [[2. kesäkuuta]] [[1903]] [[Paltamo]]) oli kainuulainen voimamies josta on kansanperinteessä säilynyt monia tarinoita.
Talaksen torpassa [[Paltamo]]n Pehkolanlahdessa syntynyt aikaansa nähden isokokoinen (pituus 187 senttiä, paino 150 kiloa) Talas-Eera suoritti kolmivuotisen asepalvelun [[Oulu]]ssa ja jo tällöin hänen suuret ruumiinvoimansa herättivät huomiota. Asepalvelun jälkeen hän asui enimmäkseen kotitorpassaan ja toimi muun muassa toripoliisina [[Kajaani]]ssa sekä souti tervatynnyreitä [[Oulu]]un. Talas-Eera pystyikin helposti käsittelemään 150 kiloa painavia tervatynnyreitä samoin toripoliisina hänen suuret voimansa auttoivat järjestyksenpidossa.
Ansiotulojen ja kunnollisen ruoan puute aiheutti sen että Talas-Eera kuoli vain 44-vuotiaana pilaantuneen viljan aiheuttamaan sairauteen.
Talas-Eeran vanhemmat velipuolet Heikki (Patju) s.[[1843]] ja Samuel s. [[1846]] olivat 1860-luvulla mukana [[Kiveksen rosvot|Kiveksen rosvoissa]] jotka ryöstivät tervansoutajia [[Oulujärvi|Oulujärvellä]]. Myös Patju-Heikki oli poikkeuksellisen vahva, hänet voitti perimätiedon mukaan vain hänen veljensä Eera.
Paltamo-Seura pystytti [[1972]] Talas-Eeralle muistomerkin hänen haudalleen [[Paltaniemi|Paltaniemen]] vanhalla hautausmaalla. Myöhemmin myös Talaksen torpan sijaintipaikalla Pehkolanniemessä paljastettiin Talas-Eeran muistolaatta.<ref>http://www.paltamo.fi/kylayhdistykset/pehkolanlahti/talaseera.html</ref><ref>http://personal.inet.fi/palvelu/kari.moilanen/karppiset/kangas7.html</ref><ref>http://personal.inet.fi/palvelu/kari.moilanen/karppiset/kangas8.html</ref>
|