Ero sivun ”Siunaus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 190:
Kyseinen velka oli niin suuri, ettei Albrekt pelkillä omilla tuloillaan mitenkään pystynyt maksamaan sitä - valtaosa tuloistahan meni ylelliseen elämään ja lahjuksiin - vaan teki sopimuksen Vatikaanin kanssa. Paavi ja kardinaalit huomasivat mainion keinon maksattaa piispanvirat kahteen kertaan: arkkipiispa Albrektista tuli koko Saksan alueen [[ane]]komissaari eli anekaupan vastaava johtaja.
 
Korviaan myöten - itse asiassa konkurssin[[Konkurssi]]n partaalle -velkaantunut velkaantunutarkkipiispa Albrekt otti viran vastaan; anekomissaarin ominaisuudessa hän (maksaakseen velan) käski myydä synninpäästön myöntäviä aneita myös vainajien puolesta; puolet rahoista eli anekomissaarin osuus meni pankkiirille velan katteeksi ja toinen puoli Roomaan.
 
Tällainen oli Lutherin mielestä sinänsä oikealla asialla olevien aneiden törkeätä väärinkäyttöä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Siunaus