Ero sivun ”Konstantinus Suuri” versioiden välillä

| arvonimet = ''Germanicus Maximus'' ([[307]])<br /> ''Maximus'' ([[312]])<br /> ''Sarmaticus Maximus'' ([[323]])<br /> ''Victor'' ([[324]])<br /> ''Gothicus Maximus'' ([[328]])<br />''Dacicus Maximus'' ([[336]])

}}

 

'''Konstantinus I Suuri''' ({{k-la|Flavius Valerius Constantinus}}, [[27. helmikuuta]] vuosien [[272]] ja [[274]] välillä – [[22. toukokuuta]] [[337]]<ref name="KT309">Kivimäki ja Tuomisto (KT): s. 309 (luku Konstantinus I). Teos antaa syntymävuodeksi 272 tai 273</ref>) oli [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[Rooman keisari|keisari]] [[25. heinäkuuta]] [[306]]–337.<ref name="CPC">Castrén, Pietilä-Castrén (CPC): hakusana Konstantinus Suuri</ref>

== Elämä ==

=== Nuoruusvuodet ===

Konstantinus syntyi [[Naissus|Naissuksessa]] [[Daakia]]ssa<ref name="KT309"/> (nykyinen [[Niš]], [[Serbia]]n keskiosassa). Hänen isänsä oli [[Constantius I Chlorus]], joka oli valtakunnan taitavimpia sotapäälliköitä.<ref name="CPC"/> Hänen äitinsä [[Pyhä Helena|Helena]] oli majatalon omistajan tytär.<ref name="KT309"/> Tiedetään, että Konstantinus syntyi [[27. helmikuuta]].<ref name="KT309"/> Syntymävuoden on arveltu olleen [[272]]<ref name="KT309"/> tai [[273]].<ref name="KT309"/>

 

 

=== Sisällissota ===

Galerius ei hyväksynyt Konstantinusta vaan nimitti itse [[Flavius Valerius Severus|Severuksen]] valtakunnan länsiosan augustukseksi. Konstantinus sai toistaiseksi tyytyä caesarin arvonimeen. Seuraavan kuuden vuoden ajan Konstantinus hallitsi Galliassa ja Britanniassa.<ref name="Norwich">{{Kirjaviite|Tekijä=[[John Julius Norwich]] |Vuosi=[[1991]] |Nimeke=Byzantinium: The Early Centuries |Julkaisija=Viking |Tunniste=ISBN 0-394-53778-5}}</ref> Konstantinus soti Galliassa ollessaan muun muassa [[frankit|frankkeja]] vastaan ja otti ehkä arvonimen ''Germanicus Maximus''.<ref name="Livius">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Constantine the Great |Viitattu=8. kesäkuuta 2007 |Osoite=http://www.livius.org/cn-cs/constantine/constantine.html |Julkaisija=Livius.org }}</ref>

 

{{Pääartikkeli|[[Mulviuksen sillan taistelu]]}}

Alkukesästä [[312]] Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 8000 ratsumiehen ja 90&nbsp;000 jalkaväkisotilaan voimin. [[28. lokakuuta]] 312 Konstantinus kohtasi Maxentiuksen joukot [[Via Flaminia]]n varrella Roomasta koilliseen. Eusebios mainitsee, että Konstantinus näki ennen taistelua taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: "Tässä merkissä olet voittava." [[Mulviuksen sillan taistelu]]ssa Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti. Maxentius oli itse kaatuneiden joukossa ja hänen päätänsä kannettiin keihään nokassa, kun Konstantinus valtasi Rooman. Kunnioittaakseen Konstantinusta [[Rooman senaatti]] rakennutti riemukaaren, joka on vieläkin nähtävänä [[Colosseum]]in lähettyvillä. Riemukaareen kaytettiin vanhojen riemukaarten osia. Siihen kirjoitettiin, että Konstantinus oli voittanut ''jumalaisen johdatuksen avulla''. Kristinuskoon ei viitattu.<ref name="Norwich"/>

 

Keisareiden tapaaminen keskeytyi, kun he saivat kuulla, että Maximinus Daia oli hyökännyt Liciniuksen alueelle 70&nbsp;000 miehen voimin ja vallannut [[Byzantion]]in kaupungin. Licinius lähti heti Milanosta ja keräsi sotajoukkonsa matkan varrella. Pienen Heraclea Propontis -kaupungin lähellä armeijat kohtasivat. Liciniuksen joukot olivat väsyneitä pitkän marssin jälkeen ja heidän kenraalinsa oli paljon Maximinus Daiaa vanhempi, mutta kaikesta huolimatta Licinius voitti vastustajansa täydellisesti. Taas Rooman valtakunnassa oli vain kaksi keisaria.<ref name="Norwich"/>

 

=== Konstantinus ja Licinius ===

Pian tämän jälkeen, vuoden [[314]] kesällä Licinius julisti Konstantinukselle sodan. Konstantinus, joka oli juuri palannut Galliaan, marssi 30&nbsp;000 sotilaan kanssa vastustajaansa vastaan. [[8. lokakuuta]] heidän armeijansa kohtasivat ja Konstantinus murskasi vastustajansa, joka pakeni aina Byzantioniin asti. Täällä keisarit solmivat rauhansopimuksen, joka takasi Liciniukselle Rooman itäosan, lukuun ottamatta [[Balkan]]ia, josta ainoastaan [[Traakia]] jäi hänen haltuunsa.<ref name="Norwich"/>

 

 

=== Konstantinuksen uudistukset ===

Konstantinus oli koonnut valtavan armeijan ennen hyökkäystään Liciniusta vastaan. Tämä armeija koostui Konstantinuksen ja tämän entisten vastustajien käytössä olleista reserveistä. Konstantinus kokosi nyt näistä joukoista noin 20&nbsp;000 sotilasta käsittäneen hyvin koulutetun armeijan. Tämän armeijan valiojoukoksi Konstantinus muodosti myös ehkä 3500 ratsumiestä käsittäneen ''scholaen'', joka toimi keisarin henkivartiona.<ref>Treadgold s. 38</ref>

 

 

=== Konstantinopoli ===

Vain muutama kuukausi Liciniuksen kukistumisesta Konstantinus aloitti vanhan kreikkalaisen [[Byzantion]]in kaupungin jälleenrakentamisen uudeksi pääkaupungikseen. Konstantinus oli huomannut kaupungin strategisen sijainnin [[Bosporinsalmi|Bosporinsalmen]] rannalla kolmiomaisen niemen kärjessä. Kaupunkia ympäröi kahdelta puolelta meri ja maapuolelta muurit. Lisäksi alueella sijaitsi yhteensä seitsemän kukkulantapaista, aivan kuin alkuperäisessä Roomassakin. Legendan mukaan hän oli nähnyt kaupungin sijainnin unessa. Konstantinus antoi kaupungille nimeksi ''Nova Roma'' eli Uusi Rooma. Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunkia alettiin kuitenkin kutsua [[Konstantinopoli]]ksi eli Konstantinuksen kaupungiksi. Byzantion sopi valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi sijaintinsa ansiosta. Rooma ei enää sopinut tähän tehtävään, koska se sijaitsi liian kaukana valtakunnan itäosista, missä keisaria eniten tarvittiin. Byzantionista käsin keisari oli lähellä levottomia [[Tonava]]n ja Persian vastaisia alueita sekä valtakunnan vilja-aittaa, [[Egypti]]ä. Kaupungilla oli myös symbolista arvoa paikkana, jossa Licinius oli kukistunut.

 

 

=== Konstantinus ja kristinusko ===

Konstantinuksesta tuli ensimmäinen keisari, joka kääntyi kristinuskoon. Hän antoi kuitenkin kastaa itsensä vasta kuolivuoteellaan. Ei tiedetä, kääntyikö Konstantinus kristinuskoon vähitellen elämänsä aikana vai omaksuiko hän uskon äitinsä Helenan vaikutuksesta jo nuorena.

 

 

==== Vanhojen kulttien hävittäminen ====

Tässä vaiheessa Konstantinus oli jo selvästi kristinuskon puolella, vaikkei kristityksi kääntynytkään. Konstantinus oli vuonna 324 asettanut lain, joka kielsi uhrieläinten teurastamisen ja tähän liittyneet rituaalit. Lain mukaan ainoastaan kristillistä siveellisyyttä noudattavat rituaalit sallittiin. Tiettävästi Konstantinus hävitti neljä pakanallista temppeliä, joista kolme oli [[Afrodite]]lle omistettuja, yksi [[Asklepios|Asklepiokselle]]. Afroditen palvontaan liittyi [[temppeliprostituutio]]n harjoittaminen, ja yksi näistä temppeleistä oli rakennettu Jerusalemiin Kristuksen haudan päälle, mikä aiheutti kristittyjen parissa pahennusta. Asklepioksen temppeli hävitettiin Aigeiassa. On esitetty, että Konstantinus Suuri olisi toteuttanut massiivisen temppelien hävittämiskampanjan, mutta tällaiselle väitteelle ei löydy historiallista todistusaineistoa.<ref>Treadgold, s. 41</ref>

 

 

=== Crispuksen ja Faustan murhat ===

Matkallaan [[Rooma]]an vuonna [[326]] Konstantinus antoi vangita poikansa Crispuksen<ref name="KT319">KT: s. 319 (luku Konstantinus I)</ref> ja Liciniuksen pojan Licinianuksen.<ref name="Norwich"/> Paria päivää myöhemmin hän antoi teloittaa kummankin. Vähän myöhemmin keisarinna Fausta koki saman kohtalon.<ref name="KT319"/> Tarkkaa syytä tähän perhetragediaan ei tiedetä. Crispus oli suosittu armeijan ja kansan keskuudessa ja ehkä Konstantinus tappoi hänet mustasukkaisuudesta. On myös väitetty, että Crispuksella ja Faustalla olisi ollut suhde, jonka tähden heidät olisi teloitettu.<ref name="KT319"/>

 

 

== Perintö ==

 

=== Konstantinuksen lahjakirja ===

{{Pääartikkeli|[[Konstantinuksen lahjakirja]]}}

Konstantinuksen lahjakirjana tunnettu dokumentti on todennäköisesti 700-luvun lopulla tai 800-luvun alkupuolella tehty väärennös, jonka väitettiin olleen Konstantinuksen kirjoittama. Lahjakirjassa Konstantinus antaa [[paavi]] [[Sylvester I|Sylvester I:lle]] ja hänen seuraajilleen vallan [[Rooma]]an ja [[Länsi-Rooma]]n kaupunkeihin. Lahjakirjan syntyhistoria on epäselvä, mutta sen tarkoituksena lienee ollut paavin maallisen vallan perusteleminen Euroopassa. Lahjakirja todistettiin väärennökseksi jo vuonna [[1440]] tekstianalyysin avulla. Lahjakirjan tekstissä esiintyi latinankielisiä ilmaisuja, joita ei käytetty vielä lahjakirjan väitetyn syntyhetken aikaan. 1800-luvulla myös [[katolinen kirkko]] myönsi lahjakirjan väärennökseksi.<ref name="heik">{{Kirjaviite | Tekijä=Tuomas Heikkilä, Samu Niskanen | Nimeke=Euroopan synty | Julkaisija=Edita | Sivu=59 | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-37-4182-6}}</ref>