Ero sivun ”Antiikin filosofia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 43:
[[Kuva:Aristoteles Louvre.jpg|thumb|160px|[[Aristoteles]]]]
 
Vaikka Platonin ja Aristoteleen ajattelu ja teokset liittyvät yhteen monilla tavoin, ne myös eroavat huomattavasti sekä tyyliltään että käsittelemiltään asioilta. Platon kirjoitti useita filosofisia [[dialogi|dialogeja]], joissa yleensä esitettiin Sokrates yhtenä keskustelijoista (ns. [[sokraattinen dialogi]]). Vaikka Platonin varhaisimmat dialogit käsittelevätkin lähinnä [[tieto|tiedon]] löytämisen erilaisia menetelmiä ja myöhäisemmät dialogit oikeudenmukaisuutta ja käytännöllistä [[etiikka]]a, hänen tunnetuimmat työnsä esittivät kuitenkin kokonaisfilosofisen näkymyksen [[metafysiikka|metafysiikasta]], [[etiikka|etiikasta]], järjestä, tiedosta ja inhimillisestä elämästä. Platonin pääajatuksena oli, että aistein saatu tieto on aina vajavaista ja epäpuhdasta, ja että ainoastaan ihmisen sielu kykenee lähestymään "todellista" tietoa. Vain sielulla voi olla tietoa ikuisista ideoista, asioiden todellisista olemuksista, joista havaitsemamme maailma on vain epäpuhdas kopio. Tämä [[ideaoppi]] on selvästi kehittynyt Herakleitoksen ajattelun pohjalle. Platon voidaan nähdä sekä idealistina että [[rationalismi (tietoteoria)|rationalistina]].
 
Aristoteles puolestaan laittoi enemmän arvoa aistein saadulle tiedolle. Hän ei halunnut Platonin tavoin erottaa järjellä käsitettävää maailmaa erilliseksi olemassaolon tasoksi, vaan katsoi aistein havaittavan aineellisen maailman olevan aito todellisuus, josta voidaan näin hankkia myös todellista tietoa. Häntä voidaankin pitää jos ei modernina niin ainakin oman aikansa [[empirismi|empiristinä]]. Näin Aristoteles asetti perustan sille mistä vuosisatoja myöhemmin kehittyi [[tieteellinen menetelmä]]. Hänen laajan tuotantonsa suurin merkitys on todellisuuden eri osa-alueiden monipuolisessa kuvaamisessa ja luokittelussa, joka perustui sekä loogiseen päättelyyn että laajojen havaintojen keräämiseen.