Ero sivun ”Vapaasukellus” versioiden välillä

Vapaasukelluksessa hukkumisvaara syntyy, jos sukeltaja menettää tajunnan vedessä (BO = Black Out , [http://en.wikipedia.org/wiki/Shallow_water_blackout]). BO voi tapahtua sekä pituus- että syvyyssukelluksessa tyypillisimmin sukelluksen pintautumisvaiheessa. Ellei kukaan ole auttamassa tajunnan menettänyttä ylös vedestä, niin yleensä noin 1-2 minuutin kuluttua tajunnan menetyksestä keuhkoihin alkaa mennä vettä kurkunpään lihasjännityksen lauetessa ja seurauksena on hukkuminen. Tajunnan menetys voi tulla täysin yllättäen ilman ennakkovaroitusta, erityisesti syvyyssukelluksessa pintaan tullessa. Vaaraa lisää olennaisesti ylihengitys (hyperventilointi) ennen suoritusta, koska veren happipitoisuus voi silloin laskea liian alas ilman kohonneen hiilidioksidipitoisuuden elimistölle antamaa ennakkovaroitusta. Kilpasukeltajat eivät käytä hyperventilointia, vaan täyttävät keuhkot hitaasti sisään hengittämällä n. 15 sekunnin aikana ennen sukellusta.

 

 

Aivojen hapensaanti on elimistön omassa säätelyssä hyvin varmistettu. Tajunnanmenetyksen hetkellä veren maksimihappipitoisuudesta on jäljellä noin 50 % ja aivojen verenkierrossa selvästi tätä enemmän. Aivot alkavat vaurioitua hapenpuutteen vuoksi vasta noin 10 minuutin kuluttua tajunnanmenetyksestä, jos hengitys ei toimi. Vedessä tässä vaiheessa myös hukkuminen on jo tapahtunut. Näin ollen turvamääräysten mukaisessa vapaasukelluksessa ei aivojen vaurioitumista tapahdu hapenpuutteen vuoksi, koska pahimmillaankin (BO) on jäljellä noin 10 min aikamarginaali aivoja vaurioittavaan hapenpuutteeseen. Ilman turvasukeltajaa/sukellusparia tilanne on tietysti toinen, jos tajuton jää yksin veteen pidemmäksi aikaa.