Ero sivun ”Nuutajärvi (järvi)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tämä artikkeli: muotoilu
w
Rivi 22:
[[Nuutajärven lasitehdas|Nuutajärven taajaman]] jätevedet johdetaan Nuutajärvestä lähtevään Nuutajokeen. Taajaman jätevedet eivät siten vaikuta Nuutajärven veden laatuun, mutta myös Rutajärvi, johon Nuutajoki laskee, on rehevöitynyt ja samentunut osittain Nuutajärvestä Nuutajoen kautta tulevan huonolaatuisen veden takia.<ref name="Airanne"/>
 
Nuutajärvi, Rutajärvi ja [[Kortejärvi]] muodostavat [[valuma-alue]]ineen yhteensä noin 232 km<sup>2</sup> suuruisen alueen. [[Vesistö]]n vedet kulkeutuvat valtakunnalliseen lintuvesien [[suojeluohjelma]]an ja [[Natura 2000]]-verkostoon kuuluvasta Kortejärvestä Honkolanjokea myöten [[Tarpianjoki|Tarpianjokeen]], josta edelleen [[Vanajavesi|Vanajaveden]]-[[Pyhäjärvi (Tampere)|Pyhäjärven]] reitin kautta [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] vesistöön. Nuutajärven oma [[valuma-alue]] on lähes kokonaan Urjalan kunnan alueella. Alueella on useita järviä, joiden vedet laskevat Nuutajärveen. Esimerkiksi järven länsiosaan laskee Mustanoja, joka saa vetensä Iso Mustajärvestä ja Valajärvestä. Muita huomattavia Nuutajärveen vetensä laskevia järviä ovat Matkunjärvi ja Särkijärvi. Järven itäosaan laskee yksi valumavedet laajalta alueelta kokoava joki. Valuma-alueella sijaitsevat myös Sammakkolammin, Kaakkossuon, Kivijärvien, Pirttilahden, Palkkisuon 1 ja 2 sekä Pesämäen luonnonsuojelualueet.<ref>[http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=96752 Heidi Heino ja Mira Heiskanen (2003): Nuutajärven, Jalannin, Lontilanjoen ja Vallonjärven suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Pirkanmaan ympäristökeskuksen monistesarja 25]</ref>
 
Nuutajärvi kuuluu Ala-[[Satakunta|Satakunnan]] viljelyseutuun, ja peltopinta-alaa on järven valuma-alueella yhteensä noin 1850 ha. [[Valunta|Kevätvalunnan]] aikana [[pelto|pelloilta]] laskee järveen jopa noin puolet sen vesimäärästä, eli vajaat 2 miljoonaa kuutiometriä.<ref>[http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v64n01s14a.pdf Maaseudun tiede, 64. vsk, nro 1]</ref>