Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 80:
[[5. joulukuuta]] neuvostojoukot saivat kosketuksen suomalaisten pääpuolustuslinjaan Punnuksen lohkolla. Alueella alkoi lähes välittömästi kiivaat taistelut puna-armeijan yrittäessä murtaa suomalaisasemat ns. suoraan liikkeestä. Puoleen yöhön mennessä lohkolla taistellut II/JR 32 sai tilanteen kuitenkin hallintaansa ja alueelle jo siirtymässä olevat reservijoukot saattoivat palata takaisin ryhmitysalueelleen. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss.63-64</ref>
Seuraavana päivänä taistelut jatkuivat heti aamusta neuvostojoukkojen hyökätessä kiivaasti Pasurin lohkolla JR 33:n asemia vastaan. Hyökkäys saatiin kuitenkin torjuttua. Samanaikaisesti suomalaisjoukot aloittivat oman vastahyökkäyksensä kohti Lavolan kylää tehtävää varten muodostetun Osasto Hansteen voimin (Er.P 4 ja III/JR 31), mutta puna-armeijan kiivaan vastarinnan vuoksi hyökkäys piti keskeyttää ja joukot vetäytyivät takaisin pääaseman suojiin. Puolenpäivän aikaan neuvostojoukot aloittivat jälleen oman hyökkäyksensä, tällä kertaa Punnuksen lohkolla, mutta hyökkäys saatiin jälleen torjuttua. <ref name="Talvisodan historia2/64">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.64</ref>
Neuvostojoukkojen todettua, että ensimmäinen yritys murtaa suomalaisten pääpuolustuslinja oli epäonnistunut päätti vastassa olleen puna-armeijan 43. Divisioonan esikunta vetää joukkojaan taaksepäin. [[7. joulukuuta]] suomalaisten havaittua, että pääaseman edessä Punnuksen lohkolla ei enää ollut neuvostojoukkoja päätti divisioonan komentaja toteuttaa väkivaltaisen tiedusteluhyökkäyksen selvittääkseen vastustajan olinpaikat. Hyökkäystehtävän sai Jääkäripataljoona 2 (JP 2), joka aloitti etenemisensä puolen päivän jälkeen. Suomalaispataljoona kohtasi etenemisreitillään lähinnä puna-armeijan joukkojen pienehköjä partioita. Illalla suomalaispataljoona vedettiin takaisin pääasemaan ilman, että se olisi kohdanut suurempia neuvostoryhmittymiä. [[8. joulukuuta]] suomalaisjoukot uusivat tiedusteluhyökkäyksensä jo mainitun JP 2:n lisäksi Er.P 5:n voimin. Suomalaiset pääsivät etenemään ilman merkittävää vastarintaa jopa 8 kilometrin päähän pääasemasta kohtaamatta neuvostoliittolaisia päävoimia. Illan ja yön aikana suomalaiset vetäytyivät jälleen takaisin pääasemaan. <ref
Pari seuraavaa päivää oli 11. Divisioonan lohkolla hyvin hiljaisia. [[11. joulukuuta]] torjuttiin sekä Muolaan että Punnuksen lohkolla neuvostojoukkojen tekemät heikohkot hyökkäykset. Seuraavana päivänä hyökkäsi JR 33:en kuulunut suomalaiskomppania Valkjärven tienhaaraan edenneen neuvostoyksikön sivustaan. Taistelun tuloksena saatiin runsas [[sotasaalis]]. Joulukuun puolivälissä suomalaiset ryhmittelivät joukkojaan uudelleen ja mm. Muolaan lohkon puolustusvastuu siirtyi JR 31:ltä Er.P 4:lle ja Er.P 5:lle. [[14. joulukuuta]] aamusta alkaen mainitut pataljoonat joutuivat noin viikon ajan torjumaan neuvostojoukkojen toistuvia hyökkäyksiä Muolaan ryhmän asemia vastaan. Jo hyökkäyssarjan ensimmäisenä päivänä Er.P 4 joutui painostuksen edessä luopumaan asemistaan Muolaanjärven rantalohkolla. Pääasema saatiin kuitenkin palautettua JR 31:n oman reservin (II/JR 31) tekemällä vastahyökkäyksellä. Suomalaisjoukkojen ryhmitystä tiivistettiin jälkimmäisen pataljoonan ottaessa puolustettavakseen osan pääasemasta. [[15. joulukuuta]] puna-armeija uudisti hyökkäyksensä, mutta se saatiin torjuttua lisäjoukkojen ollessa rintamassa. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss.64-65</ref>
| |||