Ero sivun ”Tve3” versioiden välillä

15 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Vertaillakseen hydraulista ja mekaanista voimansiirtoa, tilasi Valtionrautatiet vuonna 1953 viisi mekaanisella voimansiirrolla varustettua veturia tyyppiä ''Move51m''. Hydraulinen voimansiirto osoittautui kuitenkin käytössä edullisemmaksi, eikä ''Move51m''-sarjaa tilattu enää lisää. Mekaanisella voimansiirrolla varustetut veturit saivat aluksi tyyppimerkinnän ''Vv14'', mutta vuonna 1960 se muutettiin samaksi ''Vv13'':n kanssa eli ''Tve3'':ksi.
 
Veturit olivat käytössä eripuolilla rataverkkoa keskiraskaassa vaihtotyössä. ''Move51m''-sarjan veturi olivat käytössä pääosin [[Hamina|Haminassa]]. Veturit syrjäyttivät aiemmat Vk-, Sk- ja Tk1-2 -sarjojen [[höyryveturi]]t. Vetureiden pienestä huippunopeudesta johtuen niitä käytettiin linja-ajossa vain lyhyillä matkoilla.
 
== Tekniikka ==
 
Veturin runko oli [[hitsaus|hitsattu]] teräslevyistä. Painon lisäämiseksi on sen päätypalkeissa lisäpainot. Ohjaamo sijaitsi veturin takaosassa, ja sen edessä oli konesuoja. Vanhemmat veturit poikkeavat ulkonäöltään uudemmista, sillä veturista 468 alkaen hytti- ja konehuonerakennetta muutettiin. Helpoiten nämä eroittaa konesuojasta; vanhemmissa vetureissa konesuojan etuosa oli viisto (tästä juontuu nimitys ''silitysrauta''), kun taas uudemmissa se oli pystysuora. Veturit maalattiin alunperin vihreiksi, mutta sittemmin niitä maalattin normaaleihin Valtionrautateiden punakeltaisiin väreihin.
 
Veturissa oli 350 hevosvoiman kaksitahtinen [[General Motors|GM]]-kaksois[[dieselmoottori]]. ''Move51h''-sarjan veturit oli varustettu hydraulisella ja ''Move51m''-sarjan veturit mekaanisella voimansiirrolla. Voima välitettiin vaihteistosta veturin takaosassa sijaitsevalle sokkoakselille, josta edelleen kytkintankojen välityksellä pyöriin. Vetureiden suurin nopeus oli 30-35 km/h. Vetureissa oli Westinghousen ilmajarru sekä mekaaninen käsijarru.