Ero sivun ”Pistin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
täydensin hieman artikkelia |
||
Rivi 6:
Pistimiä on ollut historiallisesti kahta tyyppiä; hylsypistimiä, joka on yksinomaan pistämiseen tarkoitettu ohut terävä puikko ja joka nimensä mukaisesti kiinnitetään hylsykiinnityksellä aseen piipun ympärille, ja miekkapistimiä, jossa on miekkamainen terä, ja joka kiinnitetään urakiinnikkeellä piipun alapuolelle. Hylsypistin ei vaikuta juuri aseen painopisteeseen, mutta sitä voi käyttää vain pistämiseen; miekkapistin tekee aseesta etupainoisen ja vaikeuttaa tähtäämistä, mutta aseella voi pistämisen ohella myös lyödä ja viiltää, ja pistintä voi käyttää aseesta erillään sivuaseena kuin tavallista miekkaa. Miekkapistimestä on olemassa myös lyhyempi muoto, puukkopistin, ja nykyään lähes kaikki pistimet ovat puukkopistimiä. Hylsypistimet jäivät käytöstä lähes kokonaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Pistintaistelulla oli merkitystä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa, kun kiväärien lataaminen oli hidasta ja kun kivääreissä ei ollut vielä latausta nopeuttavaa lipasta. 1890-luvulla yleistyivät Euroopassa [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] [[Mosin-Nagant]]-kivääri ja [[Saksan keisarikunta|Saksan]] [[Mauser Kar 98k|Mauser]]-kivääri, joissa oli lataamista nopeuttavat lippaat. Näin ollen ensimmäisessä maailmansodassa pistimillä ei ollut juuri enää merkitystä. Ensimmäisessä maailmansodassa niitä kuitenkin käytettiin, koska ne olivat tehokkaita lähitaisteluissa, kun esimerkiksi valloitettiin vihollisen juoksuhautoja, ja hyökätessään sotilaat olivat useimiten varustettu pistimillä. [[Keisarillisen Japanin armeija|Keisarillisessa Japanin armeijassa]] kuitenkin vielä maailmansotien välillä korostettiin pistintaistelua ja viellä Toisessa maailmansodassa mm. [[Puna-armeija]] ja Keisarillisen Japanin armeija käyttivät pistimiä. Pistimiä kuitenkin käytettiin usein yksinään, miekan tapaan, taisteluhautataisteluissa. Pistimien kiinnittämistä voidaan käyttää myös moraalisena aseena: se on omille joukoille merkki siitä, että nyt taistellaan kovaa.
Pistin on kokenut uuden renessanssin nykypäivänä kaupunkitaisteluissa. Kaupunkisodankäynnissä etäisyydet voivat olla hyvin lyhyitä ja ammustenkulutus näkö- ja tuliesteiden vuoksi suurta, eikä lippaanvaihdolle välttämättä ole aikaa ennen lähikontaktia. Vastassa voi olla myös äärimmäisen fanaattinen vihollinen, joka rynnäköi tappioista piittaamatta. Lähietäisyydellä tällöin pistimellinen kivääri on tehokkaampi teräaseena kuin ampuma-aseena. Pistimen käyttökelpoisuuden kaupunkitaistelussa huomasivat ensimmäisenä britit Basran taisteluissa Irakissa. (The Telegraph, 2004-06-13.)
| |||