Ero sivun ”Taloudellinen sodankäynti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p wik |
||
Rivi 4:
Taloudellinen sodankäynti voi olla [[Taktiikka|taktinen]] tai [[strategia|strateginen]] keino aiheuttaa vahinkoa vastustajan sodankäynnille tai taloudelle. Apuna voivat olla muut sodankäynnin keinot, kuten esimerkiksi [[Kemiallinen sodankäynti|kemiallinen]] ja [[Biologinen ase|biologinen sodankäynti]]. Yksinkertaisimmillaan on kyse suorasta toiminnasta, kuten esimerkiksi lähiseudun viljapeltojen polttamisesta tai vesivarantojen myrkyttämisestä, jotta alueella oleskelevan vastustajan huolto vaikeutuisi. Suurimittainen vastustajan viljapeltojen tuhoaminen pommikoneista pudotettavalla kasvimyrkyllä on jo strategista sodankäyntiä. <ref name="SaGW">Sandler et al. s. 251-252</ref>
Epäsuoran taloudellisen sodankäynnin keinot ja tarkoitusperät ovat usein talouteen sidonnaisempia. Kauppa- ja huoltosaarrot, [[boikotti|boikotit]], liittolaissuhteiden hoito palkitsemisella, lahjominen, vastustajan talouteen kohdistetut suorat ja keskitetyt iskut ovat kaikki perinteikkäitä taloudellisen sodan keinoja.<ref name="SaGW"/>
Talous on keskeinen osa [[Totaalinen sodankäynti|totaalista sodankäyntiä]] ja vastustajan talouteen vaikuttava sodankäynti suuntautuu helpommin [[kotirintama]]an, kuin varsinaisella taistelualueella oleviin joukkoihin. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana liittoutuneiden ylläpitämä merisaarto vaikutti Saksan talouteen ratkaisevasti. Maa alkoi kärsiä tarvikepulasta ja lopulta nälänhädästä. Viimeisen sotavuoden aikana Saksan kotirintamalla puhkesi useita levottomuuksia ja kapinoita, jotka lopulta pakottivat maan rauhaan. Taas rintamajoukkoihin saarrolla ei ollut suurempaa vaikutusta, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin Saksa eteni saavuttaen voittoja taistelukentillä.<ref name="SaGW"/>
| |||