'''Pehr-Olof Alfred Sirén''', joka tunnetaan myös nimillä '''Per Siren''' ja '''Per-Olof Siren''', lempinimeltään '''Pärre''', ([[10. tammikuuta]] [[1923]] [[Porvoo]] – [[24. marraskuuta]] [[1986]] [[Helsinki]]) oli suomalainen näyttelijä.
HänSirén olitoimi näytellytnäyttelijänä ja toiminut teatterinjohtajana vuodesta [[1945]] lähtien [[Porvoo]]n ja [[Helsinki|Helsingin]] teattereissa, vuodesta [[1962]] [[Televisioteatteri]]ssa. Sirén oliHän näytellytnäytteli monissa elokuvissa vuodesta [[1954]] lähtien ja oli naimisissa näyttelijä [[Anja Pohjola]]n kanssa. HeYhdessä näytteliväthe muunesittivät muassaUuno Turhapuron appivanhempia elokuvassa ''[[Professori Uuno D. G. Turhapuro]]'' ([[1975]]) avioparia.
Sirén näytteli useimmiten sivurooleissa, ja hänet tunnetaan myösesimerkiksi [[Spede Pasanen|Spede Pasasen]] ja [[Ere Kokkonen|Ere Kokkosen]] elokuvista, joissa hän on esittänyt mm. Elisabethin isää, kenraalia tai tohtoriaelokuvissa. Sirén tunnetaan myös erittäin älyllisenä näyttelijänä, ja hän olion näytellyt myöslukuisia rooleja äidinkielellään ruotsineli kielelläruotsiksi. Hän on esiintynyt myös televisioelokuvan ''[[Martinin rikos]]'' ([[1980]]) pääroolissa. Sirén näytteli myös pienen vastaanottovirkailijan roolin [[John Huston]]in elokuvassa ''[[Kremlin kirje]]'' (1970), joka kuvattiin Suomessa. Erityisesti Sirén nähtiin niin hienojen, arvovaltaisten hahmojen kuin äijänkäppyröidenkin esittäjänä.
Sirén oli myös yksi [[Maunu Kurkvaara]]n elokuvien vakionäyttelijöistä ja esiintyi niistä ''[[Patarouva (elokuva)|Patarouva]]ssa'' ja ''[[Rottasota (elokuva)|Rottasodassa]]'' pääosassa. Häntä on pidetty myös Kurkvaaran "[[alter ego]]na". Hän oli mukana myös useissa [[AkiMika Kaurismäki|Aki Kaurismäen]] elokuvissa, mm.elokuvassa ''[[Armottomat|Armottomissa]]'' ([[1982]]).
Hän oli naimisissa [[Anja Pohjola]]n kanssa vuosina [[1963]]-[[1986]]. Sirén oli jäänyt leskeksi edellisestä avioliitostaan. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi [[Maunu Kurkvaara]]n ''[[Perhosen uni]]'' ([[1986]]).
