Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 56:
*Kyyrölän lohkolla vain ampumapesäkkeet olivat valmiina, mutta taistelu- ja yhteyshaudat olivat vielä keskeneräisiä. Asemien edessä oli yhtenäiset panssari- ja piikkilankaesteet. Alueella oli suoritettu linnoittamistoimenpiteitä jo kesällä 1939 vapaaehtoisvoimin, koska alueelle oli suunniteltu viivytysasemaa.
*Punnuksen lohkolla taisteluasemat olivat pääosin valmiit, mutta hyökkäysvaunu- ja piikkilankaesteissä oli vielä aukkoja. Alueelle suunniteltua viivytysasemaa oli linnoitettu vapaaehtoisvoimin mm. kesällä 1939.
*Pasurin lohkon linnoitustyöt olivat edenneet pisimmälle. Taisteluasemat olivat pääosin valmiina ja estetyötkin olivat valmiita muutamaa panssarivaunuestettä
Pääaseman etupuolella oli valmiina jo tärkeimmät viivytyslinjat divisioonan vastuualueella. Pääasema oli vielä täysin vailla syvyyttä, koska tukilinja oli vasta tiedusteltuna. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.25</ref>
Rivi 132:
Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. Divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II Armeijakunnan alueella. 2. Divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä [[väliasema]]an ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.151 ja 165</ref>
[[16. helmikuuta]] suomalaisjoukot valmistautuivat aloittamaan vetäytymisensä kohti väliasemaa saamansa käskyn mukaisesti. Neuvostojoukkojen aiheuttama paine johti kuitenkin '''Kyyrölän lohkolla''' 4. Prikaatiin kuuluneen Er.P 4:n joukkojen irrottautumiseen suunniteltua aiemmin kello 15:ta aikoihin. Tästä johtuen divisioonan esikunnan oli annettava yleinen vetäytymiskäsky kello 18 ja divisioonan joukot aloittivat vetäytymisensä uusiin taisteluasemiin. Vetäytyminen sujui tehtyjen suunnitelmien mukaan puna-armeijan häiritsemättä suomalaisten toimia (
[[Kuva:Lahti-Saloranta_M-26_in_position.jpg|thumb|300px|[[Väliasema]]ssa 11. Divisioonan joukoilla oli käytettävissään pääosin linnoitetut asemat, Salmenkaidan lohkolla oli jopa runsaasti betonista rakennettuja ns. kestolinnoituslaitteita. Kuvassa Lahti-Saloranta pikakivääri asemissaan.]]
Rivi 189:
[[11. maaliskuuta]] taisteluita käytiin edelleen Vitsaaressa koko päivän ajan, mutta illan saapuessa Kev.Os. 21 vetäytyi saaresta lopullisesti siirtyen taemmaksi divisioonan esikunnan käyttöön. Jo saman päivän aikana onnistui neuvostojoukkojen nousta maihin myös Juoksemasaaren pohjoisosaan. Rintamavastuussa ollut I/JR 4 onnistui kuitenkin rajoittamaan vastustajiensa etenemistä aloittaa myös omat vastatoimensa. Saarvalahden alueella ei päivän aikana ollut merkittävää taistelutoimintaa. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.291</ref>
[[12. maaliskuuta]] aamulla neuvostojoukot yrittivät jälleen läpimurtoa Vuoksen jään yli Saarvanlahdella, mutta suomalaiset torjuivat hyökkäyksen tuottaen hyökkääjälle jälleen raskaita tappioita. Tämän jälkeen tilanne Saarvalahden alue hiljeni
2. Divisioona onnistui sille määrätyssä tehtävässään ja sai estettyä neuvostojoukkojen läpimurron niiden eräässä painopistesuunnassa sodan lopulla. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.291</ref>
| |||