Ero sivun ”Avoin yliopisto” versioiden välillä

'''Avoin yliopisto''' on opintojärjestelmä, joka tarjoaa [[yliopisto]]tasoista opetusta. Avoin yliopisto ei ole itsenäinen yliopisto kuten Ison-Britannian [[:en:Open University|Open University]], vaan osa yliopistolaitosta. Suomessa 19 yliopistoa eli lähes kaikki yliopistot järjestävät avointa yliopisto-opetusta. Suomen avoimelle yliopisto-opetukselle on ominaista yhteistyö aikuiskoulutusoppilaitosten ([[kesäyliopisto]]t, [[työväenopisto|kansalais- ja työväenopistot]], [[kansanopisto]]t) kanssa. Avoin yliopisto luo osaltaan mahdollisuuksia [[elinikäinen oppiminen|elinikäisen oppimisen]] sekä koulutuksellisen ja alueellisen tasa-arvon toteutumiselle. <ref name="multipleavoinyliopisto.fi">Avoinyliopistohttp://www.avoinyliopisto.fi,{{lähde tarkemmin}} viitattu 18.12.2007</ref>

Avoimet yliopisto-opinnot ovat opiskelijalle maksullisia. Avoimen yliopiston opintomaksut perustuvat opetusministeriön asetukseen yliopistojen suoritteista perittävistä maksuista (737/2007).<ref>Finlex.fi, viitattu 20.12.2007</ref>

Avoimia yliopisto-opintoja on yhteistyöverkoston (vapaan sivistystyön oppilaitokset) ansiosta tarjolla noin 150 paikkakunnalla (syksy 2007) eri puolilla Suomea. Opetusta järjestetään lähes kaikilla koulutusaloilla - poikkeuksena eläinlääketieteellinen ja hammaslääketieteellinen koulutusala. Useimmiten opiskelijat otetaan avoimiin yliopisto-opintoihin ilmoittautumisjärjestyksessä.<ref name="multiple">Avoinyliopistoavoinyliopisto.fi" viitattu 18.12.2007</ref>

Avoimeen yliopisto-opiskeluun osallistui 70 702 opiskelijaa vuonna 2008.<ref name="multiple4kota">KOTA Online, viitattu 13.3.2009</ref> Opiskelijamäärä oli korkeimmillaan (85075) vuonna 2002.<ref name="multiple2tilastot">Tilastothttp://tilastot.avoinyliopisto.fi, viitattu 18.12.2007</ref>

Avoimen yliopiston opiskelijat ovat heterogeeninen ryhmä: opiskelijat poikkeavat toisistaan paitsi ikänsä, sukupuolensa ja opiskelemiensa oppiaineiden osalta, myös elämänhistorialtaan, työ- ja koulutuskokemukseltaan, sosiaaliselta ja kulttuuriselta taustaltaan sekä motiivirakenteeltaan. <ref name>Jauhiainen ja Rinne, s. 145-151</ref> Naisia avoimen yliopiston opiskelijoista on 70-80 % yliopistosta ja koulutusalasta riippuen.

* työssäkäyviä lähes 60%. <ref name>Jauhiainen ja Rinne, s. 146-147</ref>

Jaottelu opiskelijatyyppien mukaan:<ref name>Jauhiainen ja Rinne, s. 149-151</ref>

Avoimissa yliopistoissa on panostettu opetusmenetelmien kehittämiseen. Opetusmuotojen moninaisuudella pyritään varmistamaan, että avoimen yliopiston heterogeenisen opiskelijajoukon jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus valita parhaiten tarpeitaan vastaava opetuksen toteutusmuoto ja oppimisympäristö. <ref >Koski, s. 66</ref> Niitä opiskelijoita varten, jotka eivät pääse osallistumaan lähiopetukseen tai haluavat opiskella muilla tavoin, tuodaan yliopistotasoinen opetus mahdollisimman lähelle kehittyvän opetusteknologian avulla.

Avoimessa yliopistossa ei voi suorittaa korkeakoulututkintoa, mutta opinnot voi sisällyttää tutkintoon mikäli saa myöhemmin tutkinnon suoritusoikeuden ns. avoimen yliopiston väylän kautta tai hakeuduttuaan yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi yliopiston opiskelijavalinnan kautta. <ref name="multiple">Avoinyliopistoavoinyliopisto.fi" viitattu 18.12.2007</ref>

Avoimen yliopiston väylällä tarkoitetaan siirtymistä yliopiston tutkinto-opiskelijaksi avoimen yliopiston opintojen perusteella. Väyläkriteerit vaihtelevat yliopistoittain. Taideyliopistoissa ei ole väylää käytössä.<ref name="multiple2tilastot">Tilastot.avoinyliopisto.fi viitattu 18.12.2007</ref>

Vuonna 2006 aloitti perustutkinto-opiskelunsa suomalaisissa yliopistoissa 665 väylän kautta valittua opiskelijaa. <ref name="multiple2tilasto">Tilastot.avoinyliopisto.fi viitattu 18.12.2007</ref>

Ikääntyvien (ikäihmisten) yliopisto on avoimen yliopisto-opetuksen erityismuoto. Ikääntyvien yliopistotoiminta käynnistyi 1985 Jyväskylässä ja Helsingissä. Idea on lähtöisin 1970-luvulta Ranskasta (University of the Third Age). <ref name="multiple">Avoinyliopistoavoinyliopisto.fi" viitattu 19.12.2007</ref>

Opetusta järjestetään kymmenessä yliopistossa. Erilaisista toimintamuodoista yleisimpiä ovat luentosarjat ja seminaarit. Vuonna 2008 ikäihmisten yliopiston toiminnassa oli 16 025 osallistujaa.<ref name="multiple4kota">KOTA Online viitattu 13.3.2009</ref>

Suomen avoimen yliopiston juuret ovat 1800-luvun kansansivistystyössä. Yliopistolaajennus – yliopistosivistyksen levittäminen yliopiston ulkopuolelle esimerkiksi lähettämällä ylioppilaita maaseudulle luennoimaan - pohjautui ajatukseen, että mahdollisuudet yliopistollisiin opintoihin tulisi olla avoinna kaikille läpi elämän riippumatta pohjakoulutuksesta. <ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

Kesäyliopistot toimivat avoimen yliopisto-opetuksen käynnistäjänä 1900-luvun alkupuolella. Jyväskylässä ja Turussa ennen toista maailmansotaa toimineet kesäyliopistot toteuttivat opetusta ensimmäistä kertaa avoimuuden periaatteella: kaikki halukkaat pohjakoulutuksesta riippumatta saivat osallistua. 1950- ja 1960-luvuilla kesäyliopistojen määrä moninkertaistui. Laajenemiseen johti mm. koulutuserojen tasoittaminen, maakuntien kehittämispyrkimykset sekä yliopistojen kesälukukauden puuttuminen.<ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

1960- ja 1970-luvulla vain ylioppilaat pääsivät yliopisto-opintoihin ja vain pääsykokeen kautta. Koulutusjärjestelmässä oli umpiperiä, jotka estivät etenemisen yliopistoon muilla tavoilla. Avoimen yliopiston kehittämistyö aloitettiin yliopistolaitoksessa 1970-luvulla. Suomessa alkaneen keskustelun taustalla oli mm. [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]] ''Open Universityn'' (OU) perustaminen 1969. OU on erillinen, autonominen yliopisto, jossa opetuksen sisältö on muokattu sopivaksi ei-ylioppilaille. <ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

[[Suomen Kulttuurirahasto|Suomen Kulttuurirahaston]] toimikunnan mietinnössä 1976 ehdotettiin toimintatavaksi OU:sta poiketen yhteistyöorganisaatiomallia, jossa koko maan kattava avoimen yliopiston järjestelmä muodostuu yliopistojen lisäksi kansalais- ja työväenopistoista, kansanopistoista ja kesäyliopistoista. <ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

Suomessa ensimmäisenä avointa yliopisto-opetusta tarjosi [[Tampereen yliopisto]]n jatkokoulutuskeskus (täydennyskoulutuskeskus), joka 1971 aloitti opetuksen neljässä oppiaineessa: [[kasvatustiede|kasvatustieteessä]], lehdistö- ja tiedotusopissa, [[sosiaalipolitiikka|sosiaalipolitiikassa]] ja kunnallispolitiikassa. Hakijamäärät nousivat runsaasta tuhannesta niin, että 1975 jouduttiin asettamaan ensimmäistä kertaa 25 vuoden alaikäraja.<ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

Avointa yliopisto-opetusta järjestettiin ensimmäistä kertaa monimuoto-opetuksena 1972, kun [[Yleisradio]]n opetusosaston koordinoimassa sosiaalipolitiikan peruskurssin toteutuksessa oli opiskelumuotona televisio, radio, opetusmoniste ja tenttikirjallisuus. <ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

[[Joensuun yliopisto]] (korkeakoulu) aloitti 1972 kokeiluprojektin, jossa yhteistyössä maakunnan kansan-, työväen- ja kansalaisopistojen kanssa aktivoitiin alueellista korkeakoulupolitiikkaa. Projektissa selvitettiin yhteistyön laajempia ja järjestelmällisiä mahdollisuuksia yliopistojen ja eri aikuisoppilaitosten välillä.<ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref>

[[Helsingin yliopisto]] aloitti avoimen korkeakouluopetuksen kokeilun Lahdessa ja Mäntsälässä syksyllä 1977. Tarjolla oli neljä approbaturia (kasvatustiede, sosiaalipolitiikka, [[sosiologia]] sekä Suomen ja Skandinavian historia). <ref>Larsen, s. 47-48.</ref>

Avoimen yliopiston toiminnan alkuvuosina jo vakiintumassa ollut termi avoin yliopisto muutettiin kokeiluprojekteissa käytettyyn muotoon avoin korkeakoulu erotukseksi Ison-Britannian Open Universityyn. <ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref> Vuonna 1984 opetusministeriön kirjeessä avoin korkeakouluopetus sai ensimmäisen virallisen määritelmänsä: Avoimella korkeakouluopetuksella tarkoitetaan korkeakoulujen opetussuunnitelmiensa mukaisesti järjestämää opetusta, joka on tarkoitettu pääasiassa korkeakoulututkintoa suorittamattomalle aikuisväestölle täydennyskoulutukseksi tai väljätavoitteiseksi sivistysharrastukseksi. <ref>Larsen, s. 51</ref>

1990-luvulla palattiin takaisin nimeen avoin yliopisto-opetus. <ref name="multiple3ministeriö">Opetusministeriö, s. 7-11</ref> Merkittävimpiä käännekohtia avoimen yliopiston historiassa oli vuosi 1993, jolloin Relander-projektin myötä avoin yliopisto-opetus laajeni uusiin yliopistoihin, ylempiin aineopintoihin, uusiin opintoaloihin ja monitieteellisiin opintokokonaisuuksiin. Samalla ikäraja laskettiin 18 vuoteen nuorisotyöttömyyden lieventämiseksi.

* {{Kirjaviite | Tekijä = Jauhiainen Arto ja Rinne Risto | Vuosi = 2007 | Nimike = Avoin yliopisto ja sen opiskelijat yliopiston ja aikuiskoulutuksen leikkauspisteessä, | Selite = Teoksessa Kosunen, T., Jouttimäki, S., Nisula, E.-L. & Nurminen, E. (toim.): Avoin yliopisto – sivistystä, osaamista ja tasa-arvoa. Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston 30-vuotisjuhlakirja. s.| Sivu = 139-156 | Julkaisija = Gaudeamus, | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = ISBN 978-952-495-047-3}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Koski Ari | Vuosi = 2006 | Nimike = Avoin yliopisto alueellisena toimijana. | Selite = Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja B:21 | Julkaisija = Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, | Julkaisupaikka = Turku | Tunniste = ISBN 951-29-3064-1}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Larsen Sinikka | Vuosi = 2007 |Nimike = Avoimen yliopiston kertomus 1977-2003, | Selite = Teoksessa Kosunen, T., Jouttimäki, S., Nisula, E.-L. & Nurminen, E. (toim.): Avoin yliopisto – sivistystä, osaamista ja tasa-arvoa. Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston 30-vuotisjuhlakirja. | s.Sivu = 47-69 | Julkaisija = Gaudeamus, | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = ISBN 978-952-495-047-3}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Opetusministeriö | Vuosi = 1997 | Nimike = Avoin yliopisto Suomessa | Julkaisija = Edita, | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = ISBN 951-53-1161-6}}