Aleksiksen vanhemmat osasivat myös [[ruotsin kieli|ruotsia]], ja poika hankki ruotsin taidon muutettuaan itse 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle vaikka isä Erik olisikin toivonut poikansa ottavan hänen ammattinsa. Varojen puute pakotti Kiven keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin ja eroamaan kolmannelta luokalta [[1852]]. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä [[1857]].
Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia. Ylioppilasvuotenaan 1857 Kivi teki kirjallisuuden kannalta ratkaisevan ja historiallisen päätöksen luopua pappishaaveista ja ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi.
Yliopisto-opintojen jälkeen Kivi muutti [[Siuntio]]on, ensin vuokra-asumukseen, mutta hän löysi sittemmin hyväntekijän parikymmentä vuotta vanhemmasta [[Charlotta Lönnqvist]]istä, joka antoi Kiven asua täysihoidossa käytännöllisesti katsoen vastikkeetta. Tosin kerran Kivi pelasti Lönnqvistin velkojan kynsistä hankkimalla tarpeelliset varat.
Kiven kirjallisen kehityksen alkuvaiheita leimasi [[romantiikka]], mutta hänen varsinaiset taipumuksensa viittasivat selvästi [[realismi]]in. Aleksis Kivi – jota nimeä hän käytti kirjailijanimenä ensi kerran ''Kullervon'' käsikirjoituksen yhteydessä [[1860]] – ei taloudellisten syiden vuoksi voinut lähteä ulkomaille, mutta [[Turku|Turussa]] hän sentään kävi. Hänen lukeneisuutensa piiri ulottui kuitenkin koulu- ja yliopistokirjoista maailmankirjallisuuteen. Kivi luki kaikkea Heldin ja Corvinin Maailmanhistoriasta kemian analyyseja käsitteleviin teoksiin, sanomalehtiin, [[Erik Stagnelius|Stagneliuksen]] ja [[William Shakespeare|Shakespearen]] draamoihin, joista hän tunnetusti on saanut vaikutteita.
