Ero sivun ”Uusplatonismi” versioiden välillä

'''Uusplatonismi''' on [[filosofia|filosofinen]] koulukunta, joka syntyi [[200-luku|200-luvulla]] [[antiikin filosofia|kreikkalaisen filosofian]], pääosin [[platonismi]]n, ja [[aristotelismi]]n yhtymisestä. Aikakaudelle oli ominaista yhden totuuden etsiminen ja hahmottaminen. Siksi eri filosofisia ajatuksia pyrittiin harmonisoimaan. Esimerkiksi [[Platon]]in opetuksia uusplatonikot tulkitsivat kuitenkin hyvin uudella tavalla, joten uusplatonismi eroaa Platonin ajattelusta joiltain osin merkittävästikin.

Uusplatonismi on vaikuttanut merkittävästi sekä [[kristinusko]]n filosofisiin kantoihin että koko keskiaikaisen ja modernin filosofian itseymmärrykseen että nykyaikaisen [[luonnontiede|luonnontieteen]], erityisesti [[matematiikka|matematiikan]], filosofiaan.

Uusplatonismi syntyi aikakautena, jolloin neljän suuren filosofisen koulukunnan, platonismin, aristotelismin, stoalaisuuden ja epikurolaisuuden, filosofista elämäntapaa opetettiin laajasti Rooman valtakunnassa. Uusplatonismi syntyi keskiplatonismista. Uusplatonismin alkuunpanijana pidetään [[aleksandria]]laista [[Ammonios Sakkas]]ta, ja sen merkittävimpänä edustajana ja varsinaisena oppi-isänä [[Plotinos]]ta, joka sanoi saaneensa oppinsa Ammoniokselta. Merkittäviä myöhempiä uusplatonikkoja olivat muun muassa [[Porfyrios]], [[Proklos]], [[Iamblikhos]], [[Hypatia Aleksandrialainen|Hypatia]] sekä [[Damaskios]], joka oli uusplatonismin viimeinen opettaja [[Ateena]]ssa.

Käytännössä koko loppuvaiheen [[PlatoninPlatoninen Akatemia]] oli uusplatoninenollut tuhoutuneena koko keskiplatonismin ajan ja se avattiin uudelleen uusplatonismia varten, ja uusplatonikot toimivat koulun johdossa sen viimeisinä vuosina. Ateenan filosofikoulu suljettiin ja filosofian opetus kiellettiin vuonna [[529]]. Tällöin koulussa toimi opettajana ainoastaan seitsemän filosofia. Nämä olivat [[Damaskios]], [[Simplikios]], [[Eulalios Fryygialainen|Eulalios]], [[Priskianos Lyydialainen|Priskianos]], [[Isidoros Aleksandrialainen|Isidoros]], [[Hermias Aleksandrialainen|Hermias]] ja Diogenes. He valitsivat mieluummin maanpaon kuin luopuivat ajattelun vapaudesta. Vuonna [[531]] tai [[532]] he löysivät turvapaikan [[Persia]]n kuninkaan [[Khosrau I]]:n hovista. Heidän saamansa vastaanotto oli lämmin, mutta he huomasivat pian, että heidän oli mahdotonta elää "barbaarien" keskuudessa. Kahden vuoden päästä he palasivat takaisin Kreikkaan. Khosrau oli solminut tällöin keisari [[Justinianus I|Justinianuksen]] kanssa rauhansopimuksen vuonna 533, ja sen ehtoihin kuului, että filosofit saavat palata koteihinsa ja jatkaa elämäänsä ajatuksenvapautta nauttien.

Uusplatonismi perustui Platonin, Aristoteleen ja muiden platonilaistenantiikin filosofisten koulukuntien ajatuksiin, mutta koska filosofisia ajatuksia pyrittiin harmonisoimaan, se sisälsi niin paljon omaperäisiä tulkintoja Platonin opeista, että jotkut näkevät uusplatonisminuusplatonismi olevanoli filosofialtaan merkittävästi erilaista kuin mitä Platon kirjoitti ja uskoi. Uusplatonilaiset halusivat usein sanoa harjoittavansa filosofiaa, jotka Platon oli aiemmin opettanut. Etuliitteen uus- (kreikan ''neo-'') liittivät koulukunnan nimen alkuun nykyaikaiset tutkijat, jotka halusivat tehdä eron näiden kahden filosofian välille. Antiikin uusplatonilaiset pitivät itseään kuitenkin platonilaisina.