Ero sivun ”Sinfoninen runo” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Sinfoninen runo''' tai '''runoelma''' ({{k-de|Sinfonische Dichtung}}) eli '''sävelruno''' ({{k-de|Tondichtung}}) on orkesteriteos[[sävellys|orkesterisävellys]], joka pyrkii kuvaamaan musiikin keinoin ulkomusiikillisia aiheita, esimerkiksi ihmisiä, taruhahmoja tai maisemia. SeSinfoninen runo voi perustua myös johonkin kirjalliseen teokseen. Sinfoninen runo nimetään aiheensa mukaan, ja lisäksi säveltäjä voi liittää teoksen eri osiin lyhyitä kirjallisia kuvauksia niistä asioista, joihin musiikki kulloinkin viittaa.
 
Sinfoninen runo on useimmiten yksiosainen ja kestoltaantavallisesti tyypillisesti10–30 10minuutin – 30 minuuttiamittainen. Sinfoniset runot luokitellaan kuuluvaksi ”[[ohjelmamusiikki]]in”, kun taas sellainen musiikki, jolla ei ole mitään ulkomusikaalisia aiheita, on ”[[absoluuttinen musiikki|absoluuttista musiikkia]]”.
 
Sinfonisen runon eräänlaisena varhaismuotona voidaan pitää [[LudvigLudwig van Beethoven]]in ''Pastoraalisinfoniaa'' ([[1806]]), joka tosin on muodoltaan [[sinfonia]], mutta teemoiltaan vahvasti ulkomusikaalisiin maaseutuaiheisiin viittaava. Myös Beethovenin teatteria varten säveltämät alkusoitotteatterialkusoitot ovat tyylillisesti lähellä sinfonisia runoja. ''Pastoraalisinfonia'' innoitti [[Hector Berlioz]]ia säveltämään ''Fantastisen sinfonian'', ohjelmamusiikin klassikon.
 
Erityisen merkittävä säveltäjä sinfonisten runojen kehityksen kannalta on [[Franz Liszt]], joka [[1850-luku|1850-]] ja [[1860-luku|1860-luvuillaluvulla]] loi useita tämän musiikkilajin klassikoita. Jos musiikin aihe sitä vaati, oli Liszt valmis hylkäämään perinteiset säännötmuotorakenteet. Näin hän alisti musiikin palvelemaan aihetta ja toteutti siis konserttimusiikin puolella niitä periaatteita, joita [[Richard Wagner]] oli alkanut samaan aikaan toteuttaa oopperoissaan.
 
[[1800-luku|1800-luvun]] lopulla yhä useampi säveltäjä alkoi ilmaista musiikillisia ideoitaan sinfonisin runoin. Näistä säveltäjistä ehkä merkittävin oli [[Richard Strauss]]. Samaan aikaan eli toisaalta myös [[Johannes Brahms]]in kaltaisia säveltäjiä, joiden mielestä musiikki tuli olla absoluuttista ja jotka siten sävelsivät vain perinteisiä sinfonioita, sekä [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]] kaltaisia säveltäjiä, jotka sävelsivät sekä sinfonisia runoja että sinfonioita.