Ero sivun ”Prekessio” versioiden välillä

300 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
kielenhuoltoa, toistoa pois
(Suuri osa artikkelin tekstistä on aikoinaan aiheettomasti poistettu muka suorana kopioina, jäljelle jäi vain tynkä. Ei se sellaista ollut, ainakaan kokonaan. Palautettu, hieman uudelleen muotoiltuna.)
(kielenhuoltoa, toistoa pois)
'''Prekessio''' (myös '''presessio''') tarkoittaa pyörimisakselin kiertymistä. Jos [[hyrrä]]n akseli ei ole tarkkaan pystysuorassa, se suorittaa prekessioliikettä. Sen akselin suunta muuttuu siten, että kaltevuuskulma pysyy vakiona mutta kaltevuussuunta kiertyy.
 
[[Tähtitiede|Tähtitieteessä]] prekessiolla tarkoitetaan [[Maa]]n tai muun taivaankappaleen akselin kaltevuussuunnan muuttumista pitkän ajan kuluessa. Koska Maa ei ole täysin pallomainen ja sen akseli on kallistunut ratatason suhteen, ei [[Aurinko|Auringon]] ja [[Kuu|Kuun]] vetovoimien vaikutus ole suurin Maan keskipisteessä, vaan hiukan sivummalla. Nämä vetovoimat pyrkivät suoristamaan pyörimisakselia, niin että se olisi kohtisuorassa kiertoradan tasoon nähden. Maa vastustaa tätä vääntöä: Maan akseli kiertää hyrrän akselin tavaointavoin ympyrämäistä liikettä 25 725 vuoden jaksossa, joka tunnetaan nimellä [[platoninen vuosi]]. Tämän liikkeen suunta on päinvastainen kuin Maan pyörimisen ja rataliikkeen. Yhden platonisen vuoden kuluessa taivaannavat näyttävät piirtävän ekliptikan napojen ympäri ympyrää, jonka säde on sama kuin Maan akselin ja ekliptikan tason kohtisuoran välinen kulma, 23,5 astetta. Pohjoinen taivaannapa on nykyisin vajaan yhden asteen etäisyydellä [[Pohjantähti|Pohjantähdestä]]. Etäisyys tulee pienimmilleen vuonna 2102, jolloin Pohjantähti on vain 28 kaariminuutin päässä navasta. Noin 13 000 vuoden kuluttua taivaannapa on lähellä [[Vega]]a.
 
Pohjoinen taivaannapa on nykyisin vajaan yhden asteen etäisyydellä [[Pohjantähti|Pohjantähdestä]]. Etäisyys tulee pienimmilleen vuonna 2102, jolloin Pohjantähti on vain 28 kaariminuutin päässä navasta. Noin 6000 vuoden kuluttua taivaannapa on lähellä [[Kefeus|Alpha Cephei]]-tähteä, 12 000 vuoden kuluttua lähellä [[Vega]]a. Nämä eivät silti missään vaiheessa ole aivan yhtä lähellä taivaannapaa kuin Pohjantähti nykyisin.
Prekessiosta seuraa myös, että pitkällä aikavälillä Maa ei aina ole samalla puolella Aurinkoa samana vuodenaikana suhteessa tähtiin. Ne kohdat Maan radasta, joissa Maa on esimerkiksi [[kevätpäiväntasaus|kevätpäiväntasauksena]], siirtyvät vuodessa noin 50,26" eli yhden asteen n. 72 vuodessa. Samoin on laita sen [[tähtitaivas|tähtitaivaan]] pisteen, [[taivaanekvaattori]]n ja [[ekliptika]]n leikkauspisteen eli ''kevättasauspisteen'', jonka suunnassa Aurinko tällöin on. Se sijaitsi kaksituhatta vuotta sitten lähellä [[Kalat (tähdistö)|Kalojen]] ja [[Oinas (tähdistö)|Oinaan]] tähdistöjen rajaa, nykyisin lähellä [[Vesimies (tähdistö)|Vesimiehen]] ja Kalojen rajaa. Vasta yhden platonisen vuoden kuluttua nämä ovat entisellä kohdallaan
 
Prekessiosta seuraa myös, että pitkällä aikavälillä Maa ei aina ole samalla puolella Aurinkoa samana vuodenaikana suhteessa tähtiin. Ne kohdat Maan radasta, joissa Maa on esimerkiksi [[kevätpäiväntasaus|kevätpäiväntasauksena]], siirtyvät vuodessa noin 50,26" eli yhden asteen n.noin 72 vuodessa. Samoin on laita sen [[tähtitaivas|tähtitaivaan]] pisteen, [[taivaanekvaattori]]n ja [[ekliptika]]n leikkauspisteen eli ''kevättasauspisteen'', jonka suunnassa Aurinko tällöin on. Se sijaitsi kaksituhatta vuotta sitten lähellä [[Kalat (tähdistö)|Kalojen]] ja [[Oinas (tähdistö)|Oinaan]] tähdistöjen rajaa, nykyisin lähellä [[Vesimies (tähdistö)|Vesimiehen]] ja Kalojen rajaa. Vasta yhden platonisen vuoden kuluttua nämä ovat entisellä kohdallaan
Prekessio johtuu siitä, että Aurinko ja Kuu pyrkivät vetovoimillaan kääntämään litistyneen maapallon [[ekvaattori]]a [[ekliptika]]tason eli ratatason suuntaiseksi. Koska taivaankappaleiden aiheuttamat häiriöt ovat kääntäen verrannollisia etäisyyden kolmanteen potenssiin, on Kuulla läheisyytensä vuoksi suurempi vaikutus prekessioon kuin Auringolla; Kuun ja Auringon vaikutuksen suhde on n. 2:1. Lisäksi näiden kappaleiden vetovoimat kohdistuvat Maahan erisuuntaisina, sillä Kuun ratataso on kallistunut n. viisi astetta ekliptikan tason suhteen. Niinpä Kuu aiheuttaakin Maan akselille toisen kartioliikkeen, jota kutsutaan [[nutaatio]]ksi. Nutaatio poikkeuttaa akselia keskiasemastaan 14-18", ja liikkeen jakso on 18,6 vuotta eli sama aika, jona [[Kuun solmuviiva]] tekee täyden kierroksen. On oletettu, että jos Maalla ei olisi kuuta, Maan akseli vaappuisi melko holtittomasti. Maan akseli osoittaa nyt lähelle Pohjantähteä. Prekession vaikutuksesta vuoden 4200 vaiheilla taivaannapa on lähellä gamma [[Cephei]] -tähteä ([[Kefeus (tähdistö)|Kefeus]]), noin vuonna 8000 alfa [[Cephei]]tä ja [[Lyyra (tähdistö)|Lyyran]] päätähti [[Vega]] siirtyy Pohjantähden sijasta napatähdeksi noin vuonna 14000. Muut kuin Pohjantähti jäävät kuitenkin melko kauas, 3-5 asteen etäisyydelle taivaannavasta.
 
Prekessio johtuu siitä, että Aurinko ja Kuu pyrkivät vetovoimillaan kääntämään litistyneen maapallon [[ekvaattori]]a [[ekliptika]]tason eli ratatason suuntaiseksi. Koska taivaankappaleiden aiheuttamat häiriöt ovat kääntäen verrannollisia etäisyyden kolmanteen potenssiin, on Kuulla läheisyytensä vuoksi suurempinoin kaksi kertaa niin suuri vaikutus prekessioon kuin Auringolla; Kuun ja Auringon vaikutuksen suhde on n. 2:1. Lisäksi näiden kappaleidenniiden vetovoimat kohdistuvat Maahan erisuuntaisina, sillä Kuun ratataso on kallistunut n.noin viisi astetta ekliptikan tason suhteen. NiinpäTämän vuoksi Kuu aiheuttaakinaiheuttaa Maan akselille toisentoisenkin kartioliikkeen, jota kutsutaan [[nutaatio]]ksi. Nutaatio poikkeuttaa akselia keskiasemastaan 14-18", ja liikkeen jakso on 18,6 vuotta eli sama aika, jona [[Kuun solmuviiva]] tekee täyden kierroksen. On oletettu, että jos Maalla ei olisi kuuta, Maan akseli vaappuisi melko holtittomasti. Maan akseli osoittaa nyt lähelle Pohjantähteä. Prekession vaikutuksesta vuoden 4200 vaiheilla taivaannapa on lähellä gamma [[Cephei]] -tähteä ([[Kefeus (tähdistö)|Kefeus]]), noin vuonna 8000 alfa [[Cephei]]tä ja [[Lyyra (tähdistö)|Lyyran]] päätähti [[Vega]] siirtyy Pohjantähden sijasta napatähdeksi noin vuonna 14000. Muut kuin Pohjantähti jäävät kuitenkin melko kauas, 3-5 asteen etäisyydellevarsin taivaannavastaepäsäännöllissti.
[[Milutin Milankowić]]in teorian mukaan prekessioliike yhdessä eräiden muiden maan pyörimis- ja kiertoliikkeeseen liittyvien [[Milankovićin jaksot|jaksollisten vaihtelujen]] kanssa aiheuttaa suuria ilmastonmuutoksia ja on yksi [[jääkausi]]en syy.
 
Kuun ja Auringon yhdessä aiheuttaman prekession, Kuu-Aurinko-prekession, ja Kuusta johtuvan nutaation lisäksi voidaan maapallon akselin liikkeissä havaita myös aivan pieniä, planeettainplaneettojen vetovoimista aiheutuvia muutoksia, joita nimitetään [[planeettaprekessioksi]]. KaikkiKaikkien nämänäiden tekijättekijöiden yhdessä vaikuttavat sen, ettäyhteisvaikutuksesta taivaannavan liikkeestäliike tuleeon erittäin mutkikas; nutaatio muovaa taivaanrannan ympyrän aaltoviivaksi, johon planeettaprekessio synnyttää vähäistä, epätasaista sykähtelyä. Maan akselin liikkeet saavat aikaan sen, että tähtitieteessä käytetyt taivaankappaleiden [[koordinaatisto|koordinaatit]] muuttuvat jatkuvasti, koska koordinaattijärjestelmät ('''ekvaattori'''- ja '''ekliptikakoordinaatistot''') on kiinnitetty Maan asennosta riippuviin perustasoihin. Tästä syystä tähtiluetteloissa ja tähtikartoissa onkin yleensä tapana ilmoittaa '''ekvinoktium''' eli se ajankohta, jolle taivaankappaleen koordinaatit on määritetty.
 
[[Milutin Milankowić]]in teorian mukaan prekessioliike yhdessä eräiden muiden maan pyörimis- ja kiertoliikkeeseen liittyvien [[Milankovićin jaksot|jaksollisten vaihtelujen]] kanssa aiheuttaa suuria ilmastonmuutoksia ja on yksi [[jääkausi]]en syy.
 
Prekession keksi 100-luvulla eaa. kreikkalainen tähtitieteilijä [[Hipparkhos Nikealainen]]. Mitatessaan lähellä syystasauspistettä sijaitsevan kirkkaan [[Spica]]-tähden asemaa, hän huomasi, että tähti oli siirtynyt kaksi astetta länteen 150 vuotta aikaisemmin mitatusta paikasta. Samoin oli hänen havaintojensa mukaan järjestelmällisesti muidenkin tähtien laita. Tuolloin vallalla olleen [[maakeskinen maailmankuva|maakeskisen maailmankuvan]] mukaan tämän ajateltiin johtuvan taivaan sisäkkäisten pallonkuorten hitaasta liikkeestä toistensa suhteen. Oikean selityksen tälle havainnolle keksi vasta [[Nikolaus Kopernikus]] ([[1473]]-[[1543]]). Nutaatioilmiön (latinaksi ''nutare'', huojua) havaitsi [[1748]] englantilainen tähtitieteilijä [[James Bradley]] ([[1692]]-[[1762]]).
98 896

muokkausta