Ero sivun ”Kansanrunous” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 1:
'''Kansanrunous''' käsittää kansan muistin varassa suullisena perimätietona säilyneet mielikuvituksen tuotteet, joiden tekijää ei yleensä tunneta. Ne jakautuvat neljään päälajiin: kertoma- eli eeppiseen [[runous|runouteen]] (kertomarunot, [[kansansadut|sadut]], tarinat), tunnelma- eli lyyrilliseen runouteen (laulurunot (kuten [[häälaulu]]), itkuvirret), opetus- ja mieterunouteen (sananlaskut ja arvoitukset), sekä henki- ja taika-maailmaa kuvaavaan (jumalaistarut, loitsut, taiat), sitä paitsi lasten lorut ja leikkiluvut ym. Kansanrunouteen laajemimassa merkityksessä luetaan myös esimerkiksi kansansävelmät, -leikit, -tavat ja -perinteet.
 
== SuomalainenSomali kansanuunouskansanuunona ==
 
Suomalaisesta kansanrunoudesta antavat ensimmäisiä tietoja [[Mikael Agricola]] [[Psalttari]]n käännöksen esipuheessa vuonna [[1551]] ja [[Jacobus Finno]] virsikirjassaan 1580-luvulla. Ensimmäisen näytteen, karhurunon, painatti piispa [[Petrus Bång]] vuonna [[1675]]. Yleisempää huomiota suomalaiseen kansanrunouteen kiinnitti [[Daniel Juslenius]] väitöskirjassaan ''Aboa vetus et nova'' ([[1700]]). [[H. G. Porthan]] sepitti siitä väitöskirjan ''Dissertatio de poësi Fennica'' ([[1766]]-[[1778|78]]), ja hänen oppilaansa [[Kristfrid Ganander]] ja [[Kristian Erik Lencqvist|K. E. Lencqvist]] sitä keräsivät ja tutkivat.