Ero sivun ”Manikealaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: el:Μανιχαϊσμός |
|||
Rivi 9:
[[Kuva:Manicheans.jpg|thumb|left|200px|Manikealaisia pappeja kirjoittamassa pöydän ääressä. Keskellä kirjoitusta [[sogdin kieli|sogdin kielellä]]. [[Kaochang]], [[Tarimin allas]].]]
Manikealaisuus on [[synkretismi|synkretistinen]] uskonto, johon Mani yhdisti vaikutteita [[juutalaisuus|juutalaisuudesta]], [[kristinusko]]sta, [[zarathustralaisuus|zarathustralaisuudesta]], [[buddhalaisuus|buddhalaisuudesta]] ja mahdollisesti muistakin filosofisista suuntauksista. Mani julisti olevansa viimeinen profeettojen sarjassa johon kuuluivat mm. [[Zarathustra]], [[Buddha]], [[Hermes]], [[Platon]] ja [[Jeesus]]. Mani tunsi erityisen suurta kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Hän kutsui itseään "Jeesuksen apostoliksi", mutta manikealaisuuden ei katsota kuuluvan kristinuskon piiriin. Itse asiassa kristinusko, sellaisena kuin se nykyään tunnetaan, haki vielä muotoaan Manin elinaikana. Eräs tunnetuimmista manikealaisista on sata vuotta myöhemmin elänyt kirkkoisä [[Augustinus]], joka todellakin oli manikealainen ennen kuin hän kääntyi kristinuskoon ja tuli yhdeksi sen johtavista [[teologia|teologeista]].
Kun Mani alkoi levittää oppiaan zarathustralaisuus oli Persian valtionuskonto. Hän kuitenkin pääsi kuningas Šahpur I:n suosioon ja sai kuninkaallisen luvan levittää uskontoaan Persiassa. On arveltu että kuningas oli suosiollinen, koska hän arveli muita uskontoja suvaitsevan manikealaisuuden olevan sopivampi uskonto laajalle valtakunnalleen kuin omaan perinteeseensä nojaava zarathustralaisuus. Zarathustralaiset saivat kuitenkin yliotteen, kun Bahram I nousi valtaistuimelle. Pian sen jälkeen Mani vangittiin ja hänen seuraajiaan alettiin vainota. Mani kuoli vankeudessa vuonna 276 tai 277.
| |||