Ero sivun ”Emmanuil Kazakevitš” versioiden välillä

29 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
täsmennys
(luokka)
(täsmennys)
'''Emmanuil Genrihovitš Kazakevitš''' ({{k-ru|Эммануи́л Ге́нрихович Казаке́вич}}; [[24. helmikuuta]] [[1913]] [[Krementšuk]] – [[22. syyskuuta]] [[1962]] [[Moskova]]) oli [[jiddiš]]in- ja [[venäjän kieli|venäjänkielinen]] [[Neuvostoliitto|neuvostokirjailija]].
 
Emmanuil Kazakevitš syntyi [[juutalaiset|juutalaiseen]] opettajaperheeseen. Myöhemmin hänen isänsä työskenteli [[Ukraina]]n jiddišinkielisten lehtien toimittajana. Vuonna 1930 Kazakevitš valmistui [[Harkova]]n koneenrakennusteknikumista. Vuosina 1931–1938 hän työskenteli [[Juutalaisten autonominen alue|Juutalaisten autonomisella alueella]], minkä jälkeen hän muutti Moskovaan ja ryhtyi ammattikirjailijaksi. Vuonna 1941 Kazakevitš lähti vapaaehtoisena rintamalle. Hän aloitti uransa tavallisena sotilaana, mutta kohosi sitten divisioonan tiedustelupäälliköksi ja lopulta armeijan tiedusteluosaston upseeriksi. Sodan jälkeen hän työskenteli [[Itä-Saksa]]ssa Neuvostoliiton miehityshallinnossa.
 
Kazakevitš kirjoitti ensimmäiset teoksensa vuosina 1932–1941 jiddišin kielellä. Vuonna 1938 ilmestyi runokokoelma ''Di grosse velt'' (”Suuri maailma”) ja vuonna 1941 runoelma ''Šolem un Have'' (”Šolem ja Have”). [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen hän tuli tunnetuksi venäjänkielisenä sotakirjailijana, jonka eräät teokset saivat osakseen virallista ylistystä, kun taas toisiin kohdistettiin ankaraa ideologista kritiikkiä. Hänen ensimmäinen sotanovellinsa Tähti (''Zvezda'', 1947) aiheena on tiedusteluryhmä, joka tunkeutuu vihollisen selustaan ja tuhoutuu. Tuore ja lyyrinen teos palkittiin toisen asteen [[Stalinin palkinto|Stalinin palkinnolla]]. Toinen novelli Kaksi miestä arolla (''Dvoje v stepi'', 1948) kertoo pelkurina kuolemaan tuomitusta neuvostoupseerista, joka ei pakene, vaikka hänen saattajansa menehtyy taistelussa. Dogmaattiset kriitikot teilasivat teoksen, jota Kazakevitš piti uransa parhaimpana.
29 580

muokkausta