Emmanuil Kazakevitš

Emmanuil Genrihovitš Kazakevitš (ven. Эммануи́л Ге́нрихович Казаке́вич; 24. helmikuuta 1913 Krementšuk – 22. syyskuuta 1962 Moskova) oli jiddišin- ja venäjänkielinen neuvostokirjailija.

Emmanuil Kazakevitš syntyi opettajaperheeseen. Myöhemmin hänen isänsä työskenteli Ukrainan jiddišinkielisten lehtien toimittajana. Vuonna 1930 Kazakevitš valmistui Harkovan koneenrakennusteknikumista. Vuosina 1931–1938 hän työskenteli Juutalaisten autonomisella alueella, minkä jälkeen hän muutti Moskovaan ja ryhtyi ammattikirjailijaksi. Vuonna 1941 Kazakevitš lähti vapaaehtoisena rintamalle. Hän aloitti uransa tavallisena sotilaana, mutta kohosi sitten divisioonan tiedustelupäälliköksi ja lopulta armeijan tiedusteluosaston upseeriksi. Sodan jälkeen hän työskenteli Itä-Saksassa Neuvostoliiton miehityshallinnossa.

Kazakevitš kirjoitti ensimmäiset teoksensa vuosina 1932–1941 jiddišin kielellä. Vuonna 1938 ilmestyi runokokoelma Di grosse velt (”Suuri maailma”) ja vuonna 1941 runoelma Šolem un Have (”Šolem ja Have”). Toisen maailmansodan jälkeen hän tuli tunnetuksi venäjänkielisenä sotakirjailijana, jonka eräät teokset saivat osakseen virallista ylistystä, kun taas toisiin kohdistettiin ankaraa ideologista kritiikkiä. Hänen ensimmäinen sotanovellinsa Tähti (Zvezda, 1947) aiheena on tiedusteluryhmä, joka tunkeutuu vihollisen selustaan ja tuhoutuu. Tuore ja lyyrinen teos palkittiin toisen asteen Stalinin palkinnolla. Toinen novelli Kaksi miestä arolla (Dvoje v stepi, 1948) kertoo pelkurina kuolemaan tuomitusta neuvostoupseerista, joka ei pakene, vaikka hänen saattajansa menehtyy taistelussa. Dogmaattiset kriitikot teilasivat teoksen, jota Kazakevitš piti uransa parhaimpana.

Romaanit Kevät Oderilla (Vesna na Odere, 1949) ja Talo aukiolla (Dom na ploštšadi, 1956) kertovat yksinkertaistaen ja silotellusti sodan loppuvaiheesta ja neuvostomiehityksestä Saksassa. Niistä ensimmäinen sai toisen asteen Stalinin palkinnon. Novellin Ystävän sydän (Serdtse druga, 1953) teemana on inhimillisyys sodassa. Leninistä kertovan Sinisen vihkon (Sinjaja tetrad, 1960) jälkeen Kazakevitš palasi sota-aiheeseen psykologisessa kertomuksessa Pri svete dnja (”Päivän valossa”, 1961). Kirjailijan suurteos Novaja zemlja (”Uusi maa”) ja monet muut suunnitelmat jäivät keskeneräisiksi.

Kazakevitšin teoksiin perustuvat elokuvat Lemmen arpajaiset (Zvezda, ohjaaja Aleksandr Ivanov 1949, julkaisuvuosi 1953), Sininen vihko (Sinjaja tetrad, Lev Kulidžanov 1964), Kaksin arolla (Dvoje v stepi, Anatoli Efros 1964), Serdtse druga (Juri Grigorjev 1967), Vesna na Odere (Leon Saakov 1968).

Suomennettuja teoksia

• Kevät Oderilla (Vesna na odere). Suom. N. Jaakkola. Petroskoi: Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1952.
• Tähti (Zvezda). Suom. Anni Aalto. Petroskoi: Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.
• Talo aukiolla (Dom na ploštšadi). Suom. Vuokko Ahveninen. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1958.
• Ystävän sydän (Serdtse druga). Suom. Vieno Levänen. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1960.
• Sininen vihko (Sinjaja tetrad). Suom. V. Levänen ja T. Perttu. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1962.
• Kaksi miestä arolla (Dvoje v stepi). Suom. Esa Adrian. Teoksessa: Neuvostoproosaa 2: Sosialistisen realismin kausi 30-luvun alusta 40-luvun loppuun. Porvoo: WSOY, 1974.

Lähteet

• Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 249–251, 344. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0.
• Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 333–335. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
• Kino: Entsiklopeditšeski slovar. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
• Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 583–586. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6.