Ero sivun ”Pakkoruotsi” versioiden välillä

[[Suomen eduskunta|Eduskunnan]] [[kulttuurivaliokunta]] julkaisi vuonna 1990 mietinnön [[valtioneuvosto]]n selvityksestä koulutusjärjestelmästä Suomessa, jossa esitettiin muun muassa, että oppilailla tulisi yläasteella olla vain yksi pakollinen kieli. Herberts ym. (1992) teki tutkimuksen mietinnön yhteydessä käydystä kielikeskustelusta 20 lehdessä. Keskustelussa sekä pakollisuuden puolustajat että vastustajat viittasivat [[pedagogiikka|pedagogisiin]] seikkoihin. Pakon puolustajien näkemys oli, että vapaaehtoisuus kaventaisi kielitaitoa ja muodostaisi riskin, etteivät ne, jotka haluavat opiskella ruotsia, enää saisi siihen mahdollisuutta. Heidän näkemyksensä oli myös, etteivät oppilaat voi itse ennustaa, mitä kieliä he tulevaisuudessa tarvitsevat. Pakollisuuden kannattajat kritisoivat englannin liiallista asemaa ja korostivat ruotsin merkitystä kaupan, teollisuuden ja turismin näkökulmasta. Pakon vastustajien mukaan pakolla ei saavuteta mitään, ja opiskelusta kiinnostuneet oppilaat olisivat motivoituneimpia ja pääsisivät parempiin oppimistuloksiin. Vapaaehtoisuuden puolustajien näkemykset jakaantuivat peruskoulun kielipainotteisuudesta: osa katsoi, että kieltenopetusta on liian paljon, ja toisten mielestä peruskoulussa tarvitaan nykyistä laajempaa kielitarjontaa.<ref name="kimmoke"/>

 

===Mielipidetiedustelut===