|
[[Kuva:Kuusamon komennuskunta.jpg|thumb|300px|Kuusamon komennuskunnan päällystöä Vuorikylässä Kuolajärvellä.]]
'''Kuolajärven pataljoona''' sai alkunsa, kun maaliskuun alussa 1918 everstiluutnantti [[Carl Wilhelm Malm]] [[Kuopio]]ssa värväsi vapaaehtoisia eteläiseen [[Vienan Karjala|Vienan-Karjala]]an suuntautuvaa retkikuntaa silmällä pitäen Kuopiossa, ja samaan aikaan [[Rovaniemi|Rovaniemellä]] järjestelivät asioita samoilta tiimoilta jääkäriluutnantti [[Oiva Willamo]] ja jääkäriyliluutnantti [[K. M. Wallenius]]. Ylipäällikkö Kenraalikenraali [[Mannerheim]] nimesi Walleniuksen Kuusamon komennuskunnan ja [[Kuolajärvi|Kuolajärven]] pataljoonan komentajaksi 11. maaliskuuta 1918. Samansuuntaisia suunnitelmia oli myös jääkäriluutnantti [[Vilho Suvirinne|Vilho Suvirinteellä]] ja [[Konrad Laaksonen|Konrad Laaksosella]]. [[Kuolajärvi]] oli [[Salla]]n kunnan tuolloinen nimi; suuri osa kunnasta sijaitsee sittemmin [[Sallan-Kuusamon alue|Neuvostoliitolle luovutetulla alueella]].
Wallenius määräsi Oiva Willamon Kuolajärven pataljoonan komentajaksi, itseja ollenjärjesteli järjestelemässäitse pataljoonan asioita Rovaniemellä. Wallenius itsepuolestaan otti komennon [[Kuusamon retkikunta|Kuusamon retkikunnassa]]. Kuolajärven pataljoona koottiin [[Perä-PohjolanPohjola]]n, Turtolan[[Turtola]]n, Ylitornion[[Ylitornio]]n, [[Karunki|Karungin]], Rovaniemen, [[Kemijärvi|Kemijärven]], Kittilän[[Kittilä]]n, Sodankylän[[Sodankylä]]n ja Kuolajärven miehistä, sekä jääkäriyliluutnantti Starkin Oulusta[[Oulu]]sta tuomallatuomasta 350 asevelvollisen joukosta.
Maaliskuun loppuun mennessä oli Willamon joukko kasvanut 1300 mieheen, joka jaettiin neljään komppaniaan,. joita komensivat:Näistä konekiväärikomppaniaa komensi jääkärivänrikki [[V. Sellgrén]] ja muita komppanioita jääkäriyliluutnantti [[Lauri Stark]] (25. maaliskuuta 1918 alkaen) sekä jääkärivänrikit [[Pietari Autti|P. A. Autti]] (20. maaliskuuta alkaen, siirrettiin myöhemmin [[Sallan rykmentti (valkoiset)|Sallan Rykmenttiin]]) ja [[Jalmari Id|Jalmari Bernhard Pajakka ent. Id]] (16. huhtikuuta alkaen). Pataljoonan aseistus koostui venäläisistä ja ruotsalaisista sotilaskivääreistä.
Kesän jälkeen Kuolan pataljoona yhdistettiin [[Sallan Rykmentti (valkoiset)|Sallan rykmentti]]in ja edelleen [[Lapin I Rajavartiopataljoona]]an, joka toimi Suomen koillisrajan vartijana sotien jälkeen.
==Pataljoonan taistelut sisällissodassa==
* 7. huhtikuuta 1918 käytiin taistelu [[Alakurtti|Alakurtin]] ja [[Tolvajärvi|Tolvajärven]] välisellä talvitiellä Kuivitsalammella, jossa pataljoona tuli yllätetyksi ja taistelussa kaatui m.m.muiden muassa jääkärivääpeli [[Antti Pitkänen|A. Pitkänen]], joukkueenjohtajat A. Kurth ja Patala ja jääkäriyliluutnantti Stark haavoittui vakavasti. Kokonaisuudessaan tappiotKokonaistappiot olivat 22 kaatunutta, n.noin 30 haavoittunutta ja toistakymmentä jäänyt punaisten vangiksi jäänyttä.
* 18. huhtikuuta 1918 kaytiin Kilislammella taistelu, joka koitui sekin pataljoonan tappioksi. Siihen osallistui kolme osastoa joita johtivat O. Willamo (koko joukon johtaja), jääkäriyliluutnantti T. Ilmoniemi sekä P. A. Autti. Taistelun tappiot olivat: 4neljä kaatunutta, 9yhdeksän haavoittunutta sekä yksi vihollisen asemiin haavoittuneena jäänyt sotilas, joka ampui itsensä.
==Lähteet==
* Toim. Donner, Svedlin ja Nurmio (toim.), Suomen vapaussota VIII, Gummerus oy, Jyväskylä 1927.
* Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
[[Luokka:Erillisyksiköt]]
| 