Ero sivun ”Sikari” versioiden välillä

Laatusikareiden valmistaminen on monivaiheinen ja työvaltainen prosessi, joka alusta loppuun vie useita vuosia. Sen vaiheita ovat:

[[Tupakka]] (''Nicotiana tabacum'') on yksivuotinen kasvi, jonka kasvattaminen aloitetaan kylvämällä kasvin siemenet erityisiin suojattuihin kasvatusalustoihin, joiden maaperä on tarkasti kontrolloitua.

Kun tupakan taimet ovat saavuttaneet riittävän koon, noin 30-4530–45 päivää kasvettuaan, ne istutetaan varsinaiselle tupakkapellolle huolellisesti muokattuun maahan. Kuubassa istuttaminen tapahtuu ajanjaksona, joka alkaa lokakuussa ja päättyy helmikuussa. Sikarin peitinlehdiksi tarkoitetut kasvit (''corojo'') suojataan harsolla (''tapado''), jotta ne eivät saisi liikaa aurinkoa ja niistä tulisi ohuita. Täytelehtiä tuottavat kasvit (''criollo'') jätetään suojatta, jolloin eri lehdet saavat aurinkoa eri määrän ja niistä tulee ominaisuuksiltaan erilaisia: ylimmät lehdet ovat hyvin aromikkaita, kun taas alimmat ovat rakenteeltaan tiiviimpiä.

Kasvukauden aikana tupakkakasvi vaatii säännöllistä huolenpitoa esimerkiksi erilaisten tuholaisten torjumiseksi. Tätä hankaloittaa se, että torjunta-aineita ei voida käyttää, koska ne vaikuttaisivat haitallisesti lopputuotteen aromiin. Myös kasvien kukinnot ja haarat on poistettava käsin.

Tupakan sadonkorjuu alkaa Kuuban olosuhteissa noin 45 päivää ja päättyy noin 80 päivääpäivän kuluttua taimien istutuksesta. Tupakkalehdet poimitaan käsin useassa vaiheessa siten, että kasvin alimmat, maata lähinnä olevat lehdet kerätään ensin. Eri vaiheissa kerätyistä lehdistä käytetään eri nimityksiä:

* ''Libre de pie'' kerätään 45-5045–50 päivän kuluttua 2-32–3 lehteä kerrallaan.

* ''Uno y medio'' kerätään 50-5250–52 päivän kuluttua noin 2kaksi lehteä kerrallaan.

* ''Centro ligero'' kerätään 58-6258–62 päivän kuluttua. Nämä lehdet ovat kasvin keskiosassa ja katsotaan jo korkealuokkaisiksi.

* ''Centro fino'' kerätään 68-7268–72 päivän kuluttua. Myös nämä ovat keskiosassa ja niitä pidetään hyvin laadukkaina.

* ''Centro gordo'' lehdet kerätään 73-7573–75 päivän kuluttua, 2kaksi lehteä kerrallaan. Ne ovat paksuja ja tummia, sisältävät runsaasti öljyjä ja hartseja.

* ''Corona'' -lehdet kerätään viimeisinä 75-8075–80 päivän kuluttua. Ne ovat tupakkakasvin ylimmät lehdet ja tuottavat kaikkein aromaattisimman sikarien raaka-aineen.

Kerätyt tupakanlehdet viedään välittömästi kuivaamorakennukseen (''casa del tabaco''), jossa ne sidotaan pieninä nippuina puutankoihin (''cujes''), jotka nostetaan kuivaamon yläosiin. Rakennuksen tuuletusta kontrolloidaan huolellisesti. Lehdet viettävät kuivaamossa nelisen viikkoa.

Ensi vaiheessa lehtien solut pysyvät elossa muutaman päivän ajan, jokamikä on välttämätöntä tuloksen laadulle. Sen jälkeen lehdet kellastuvat, menettävät huomattavasti kosteutta ja niissä tapahtuu ketju kemiallisia muutoksia, joissa lehtien hiilihydraatit muuttuvat ensin sokereiksi ja sitten hiilidioksidiksi ja vedeksi. Myös eri aminohapot hajoavat yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi. Vaihe kestää kaikkiaan kymmenisen päivää.

Toisessa vaiheessa lämpötilaa nostetaan 27-2927–29 asteeseen ja ilman kiertoa lisätään hivenen. Samat kemialliset muutokset jatkuvat ja lehdet saavat sikarille ominaisen ruskean värin. Vaihe kestää vajaat kolme viikkoa.

Viime vaiheessa lehtien keskiruoti katkaistaan. Sitä varten lämpötilaa nostetaan edelleen muutamalla asteella noin 31-3431–34 asteeseen.

Kuivatut lehdet irrotetaan kuivatustangoista ja kootaan ensin pieniksi nipuiksi (''gavillas'') ja sitten noin puolen metrin korkuisiksi paaleiksi (''pilónes''). Tämä tehdään mieluiten aamuisin, jolloin lehtien jäljellä oleva kosteus on sopivin.

Ensi vaiheen fermentointi kestää 35-4035–40 päivää.

Fermentoidut lehdet lajitellaan huolellisesti eri laatuluokkiin. (Eri aikana kerätyt lehdet ovat jo muutenkin eroteltu toisistaan.) Tätä varten lehdet höyrystetään ja tuuletetaan. Lajittelu perustuu lehtien ulkoisiin ominaisuuksiin: rakenne, väri,kuten rakenteeseen ja ...väriin; tuloksena voi olla jopa 40-5040–50 eri laatuluokkaa.

Välivarastoinnin jälkeen lajitellut lehdet kerätään uudestaan isoihin paaleihin (''burros'') ja niiden annetaan läpikäydäkäydä läpi toinen fermentointi. Se tapahtuu edellistä korkeammassa lämpötilassa, jopa 38 asteessa. Tässä vaiheessa erityisesti nitraattiyhdisteet hajoavat ja tuottavat runsaasti ammoniakkia.

SenToisen fermentoinnin päätyttyä lehdet kootaan vielä kerran paaleiksi varastointia varten. Tätä varten ne pakataan hyvin tiukoiksi, 45-6045–60 kiloa painaviksi ja ilmatiiviisti pakatuiksi paketeiksi (''tercisos''). Tässä muodossa lehtiä varastoidaan jopa useita vuosia.

Varastopaalit puretaan, lehdet oiotaan ja lajitellaan vielä kertaalleen eri laatuluokkiin. Käärinlehtien lehtiruodit poistetaan. Lajitellut lehdet kootaan vielä kerran paaleiksi, joissa lehdet viettävätovat noin 30 päivää, tai seetritynnyreihin, joissa ne viettävätovat jopa 60 päivää lehtityypistä riippuen. Toisinaan lehtiä varastoidaan tässä muodossa pidempäänkin, jopa kaksi vuotta.

* ''volado'': tupakkakasvin alimmat ja vähimmän aromaattiset lehdet, joilla pyritään takaamaan sikarin tasainen palaminen ja joita valmiissa sikarissa on eniten

* ''seco'': tupakkakasvin keskiosasta poimitut, aromaattiset lehdet, joita sekoitetaan täytteeseen pari kappaletta antamaan sikarille aromia

* ''ligero'': tupakkakasvin yläosasta poimittuja, kaikkein aromikkaimpia lehtiä, joita sekoitetaan täytteeseen 1yksi tai 2kaksi kappaletta antamaan sikarille voimaa.

Käärijä kokoaa eri lehdistä sikarin tavoitteena olevan sekoitteen mukaisen "nipun", joka kääritään sidoslehteen (''capote'') ja puristetaan muotissa sikarin haluttuun muotoon. Päällyslehti (''capa'') kääritään tämän päälle. Lopuksi kiinnitetään kasvisliimaa apuna käyttäen hattu, jonka tehtävänä on estää päällyslehteä purkautumasta.

Käärityt sikarit kerätään käärijöiltä ja niiden laatu tarkistetaan useassa vaiheessa ja eri ominaisuuksien suhteen: paino, muotokuten painon, muodon ja sikarin kovuus,kovuuden jnesuhteen. Myös sikarin veto testataan erityisellä testilaitteella. Laadukkaiksi todetut sikarit viedään lepäämään ja asettumaan 72 tunniksi viileähköön varastoon (16-1816–18 astetta).

Sikarit vaativat tasaiset olosuhteet säilyäkseen hyvinä. Säilytyspaikan tulee olla tasalämpöinen, n.noin 1818–22 - 22 Castetta, ja ilman suhteellisen kosteuden tulee olla 65 - 72 65–72 %. [[Humidori]] tarjoaa hyvät olosuhteet isoille sikareille. Niitä voidaan varastoida jopa vuosikymmeniä.

Hollantilaistyyppiset pikkusikarit on käsitelty erityisillä aineilla, joten ne eivät kuivu samalla tavalla kuin isot sikarit. Pikkusikarit eivät tarvitse säilyäkseen humidoria, mutta niillekin on eduksi jos ne säilytetään noin 50  % suhteellisessa kosteudessa.

Käsintehdyt sikarit ovat käärintätavasta johtuen toisesta päästä (hattu) suljettuja. Tässä päässä on myös sikarivyö (etiketti, banderolli, band). Suljettu pää leikataan [[sikarileikkuri|sikarileikkurilla]]. Päästä leikataan n.noin 75%kolme neljäsosaa halkaisijasta oleva pala pois,. Jos päästä leikkaa liian pitkältipitkän leikkaamallapalan, sikarin käärelehti alkaa purkaantua. Jos sikari vetää huonosti, aukkoa voi suurentaa polttamisen lomassa. Kookkaat sikarit voi leikkaamisen sijaan porata erityisellä [[sikaripora]]lla. Tekniikan etuna on se, ettei leikkuupintaan jäävää hienojakoista tupakkaa tule suuhun.

Ennen sikarin sytyttämistä sikarivyö voidaan poistaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Sikari on sytytettävä tasaisesti koko alueeltaan hehkuvaksi. Sytytettäessä sikaria ei imetä, eikä pidetä suussa. Sikaria pyöritellään kädessä ja pidetään liekkiä sytytettävän pään (jalka) alla, siten, ettei liekki kosketa sikaria. Sikari voidaan sytyttää "torch"-tyyppisellä sikarisytyttimellä, kaasusytyttimellä, erityisellä sikaritikulla tai seetripuulastulla, muttei bensasytyttimellä, tavallisella rikkipäisellä tulitikulla tai kynttilällä, sillä niistä voi aiheutua makuhaittoja sikariin.

Sikari voidaan sytyttää uudelleen, jos se pääsee polttamisen lomassa sammumaan. Jos sikari on vielä lämmin, tuhkat karistellaan pois ja sytytetään uudelleen. Uudelleensytytys tapahtuu yhtä huolellisesti kuten ensimmäinenkin. Jos sammumisesta on jo useampi tunti tai päivä, sikarin maku on yleensä kitkeröitynyt. Tällöin sikarista on hyvä katkaista sentti pari pois ja tehdä muutama "huuhtelupuhallus" ts.eli sytytettäessä sikarin läpi tulee puhaltaa muutamia kertoja, jolloin jalka leimahtaa liekkeihin.

Sikaria ei myöskään imetäyhtä posketnopeasti lommolla kutenkuin savukkeita, vaan sikarille annetaan aikaa ja siitä otetaan imaisuja muutaman kerran minuutissa. Liian kovalla imemisellä sikarin lämpötila nousee liiaksiliikaa asti ja sen maku kitkeröityy. Jos näin käy, parin minuutin odottelu palauttaa maun. Sikaria ei tarvitse polttaa loppuun asti. Siinä vaiheessa on aika lopettaa, kun sormia polttelee tai maku ei enää miellytä. Sikarin loppuosan voi jättää tuhkakuppiin siinä vaiheessa kun itse haluaa. Sikaria ei tumpata, vaan laittamalla tuhkakuppiin laitettuna se sammuu omia aikojaan. Tumppaamalla sikarin saa aikaiseksi vain pahan hajun.

Sikarin polttaminen kestää tyypillisesti puolesta tunnista tuntiin. Suurempien sikareiden, kuten ChurchillChurchillien ja Double Coronien polttamiseen saattaa aikaa kulua jopa kahdesta kolmeen tuntia. Sikaria poltettaessa ei saa olla kiire.

*''oscuro'' -– tummin, lähes musta

*''maduro'' -– tummanruskea

*''maduro colorado'' -– keskiruskea

*''colorado'' -– punertavanruskea

*''colorado claro'' -– vaaleanruskea

*''claro'' -– maitokahvi, kellertävän vaaleanruskea

*''claro claro'' -– vaalea

*''clarissimo'' -– vihertävä, vihreä päällyslehti

* Demi-tasse -– pienikokoinen sikari, pituus tavallisesti 4 tuumaa (102  mm) ja läpimitta 0.,5 tuumaa (12  mm)

* Panetela -– yleisnimitys pituuteensa nähden suhteellisen ohuille sikareille, usein noin 5 tuumaa ja läpimitta noin 14  mm

* Petit Corona (Mareva) -– pituus noin 5 tuumaa ja läpimitta noin 16,5  mm

* Corona -– edellisen pidempi versio, pituus noin 5,5 tuumaa, läpimitta noin 16,5  mm

* Corona Gorda -– pituus noin 5,5 tuumaa, läpimitta noin 18  mm

* Lonsdale (Cervantes) -– pituus noin 6,5 tuumaa, läpimitta 16,5  mm

* Rothschild -– suhteellisen lyhyt ja paksuhko sikari, pituus noin 4,5 tuumaa ja läpimitta 20  mm

* Robusto -– edellisen pidempi versio, pituus noin 5 tuumaa

* Churchill (Julieta) -– pituus noin 7 tuumaa, läpimitta 18,5  mm

* Double Corona (Prominente) -– pituus noin 7,5 tuumaa, läpimitta 20  mm

* Perfecto -– kapeajalkainen sikari, jonka läpimitta ensin paksunee ja sitten kapenee suippoa, teräväkärkistä hattua kohti

* Torpedo -– sylinterimäinen sikari, joka päättyy suippoon teräväkärkiseen hattuun

* Pyramid (Piramide) -– sikari kapenee tasaisesti leveästä jalasta suippoon, teräväkärkiseen hattuun asti

* Diadema -– iso sikari, jonka jalka voi olla suljettu

* Culebra -– kolmesta sikarista punottu ”letti”

* Belicoso -– lyhyehkö torpedo

Sikarit voidaan valmistustavan ja rakenteen mukaan jakaa eri luokkiin sillä perusteella, onko niiden päällyslehden käärintä tai myös täytelehtien kokoaminen tehty koneellisesti tai käsin ja onko täyte tehty lyhyeksi leikatuista (''tripa corta'', short filler) tai sikarin koko mittaan leikatuista (''tripa longa'', long filler) tupakanlehdistä.

* [[Guantaramera]] -– edullinen kuubalaissikari, jonka tupakka kuitenkaan ei ole peräisin Vuelta Abajosta.

* Aficionado -– intohimoinen asianharrastaja

* A.M.S (American Market Selection) -– kevyiden ja mietojen (Claro Claro, candela, jade) käärelehtien yhteisnimitys

* Aromi -– palavan sikarin tuoksu

* Biddie -– pieni itäintialainen sikari

* Booking -– nopein täytelehtien taittamismenetelmä (pidetään huonona epätasaisen palamisen takia)

* Bouquet -– kääreen ja avonaisen jalan tuoksu ennen sytyttämistä

* Buckeye -– pieni sikariyhtiö, yleensä perheyritys

* Clear Havanna -– kokonaan havannalainen sikari

* Criollos -– Kuuban alkuperäisasukkaiden polttamia kitkeriä sikareja

* Culebra -– kolmiosainen kierteinen sikari

* Curly head, Fancy tail, Pig tail -– (Kiharapää) joidenkin premium-sikareiden imupäässä oleva pieni poninhäntämäinen jatke

* Divani -– yksityinen tupakkahuone tai klubi

* Figurado -– muotoillut sikarit, esim.esimerkiksi torpedot

* Hecho a Mano -– koneellisesti valmistettu, käsin viimeistelty sikari

* Hollantilaiset -– pikkusikareita, pieniä kuivia sikareita

* Humidori -– säilytystila, jossa sikarit pysyvät kosteina

* Kalotti, hattu -– sikarin "lakki" eli umpinainen kärki, joka leikataan ennen polttamista

* Käärelehti -– (capa, wrapper) suuri lehti, joka muodostaa sikarin ulkopinnan

* Ligero -– tupakkakasvin yläosasta poimitut, kaikkein aromikkaimmat lehdet, antavat täytteessä sikarille voimaa

* Läpimitta -– sikarin paksuus, joka ilmoitetaan tuuman 64-osina

* Puro -– sikari, joka on tehty kokonaan yhden maan tupakasta

* Seco -– tupakkakasvin keskiosasta poimitut, aromaattiset lehdet, antavat täytteessä sikarille aromia

* Sidoslehti -– (capote, binder) lehti, joka kääritään ytimen ympärille ja jää käärelehden alle

* Totalmente a Mano -– kokonaan käsintehty sikari

* Totalmente a Mano Tripa Larga -– kuubalainen, klassisesti kokonaan käsinkääritty sikari pitkästä lehdestä

* Totalmente a Mano Tripa Corta -– kuubalainen, kokonaan käsinkääritty sikari, jonka täyte koostuu leikatusta lehdestä

* Tyvi, jalka -– sikarin sytytettävä pää

* Täyte -– (tripa, filler) sikarin sisin osa, koostuu yleensä volado, seco ja ligero -tyyppisistä tupakkalehdistä

* Volado -– tupakkakasvin alimmat ja vähimmän aromaattiset lehdet, vaikuttavat täytteessä sikarin tasaiseen palamiseen