Ero sivun ”Metsäojitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
==Periaate==
Suometsien ojituksessa käytetään sekä [[oja|avo-ojia]] että [[salaoja|salaojia]]. Ojastot rakentuvat ojitusalueelle haarautuvista kuivatusojista eli sarkaojista, jotka tuovat vettä aluetta halkovaan kokoojaojaan. Sarkaojia ympäröi aluetta kiertävä niskaoja, valtaoja taas siirtää veden pois alueelta. Avo-ohjat ovat yleensä syvyydeltään 60 sentistä metriin. Aina [[1950-luku|1950-luvulle]] saakka ojitus tehtiin Suomessa pääosin [[lapio]]työnä. Nämä ojat ovat säilyneet hyväkuntoisina.
Sodan jälkeen kokeiltiin lyhyen ajan ojitusta räjäyttämällä, mutta tulokset olivat huonot ja menetelmästä luovuttiin. Ojajyrsin kehitettiin [[1960-luku|1960-luvulla]]. Sillä syntyi kapeita ojia ja se sopi parhaiten kivettömille ja paksuturpeisille maille, mutta käyttö jäi vähäiseksi. Eniten käytetty ojitustapa 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun loppupuolelle oli auraus, menetelmänä nopea ja edullinen. Kuivatustulokset eivät kuitenkaan olleet parhaat mahdolliset mm. aurauspalteiden takia. Ojien kokoa oli lisäksi vaikea muuttaa ja ojien risteyskohdat piti viimeistellä lapiolla tai kaivurilla.
| |||