Ero sivun ”Sergei Witte” versioiden välillä

 

Sergei Witte syntyi Tiflisissä (nyk. [[Tbilisi]] [[Georgia]]ssa) 1849, hänen isänsä oli venäläistynyt luterilainen [[hollantilaiset|hollantilainen]]. Hän opiskeli [[Odessa]]n yliopistossa ja erikoistui matematiikkaan. Valmistuttuaan [[1870]] hän työskenteli rautateillä. Odessan rautatie osoittautui strategisesti tärkeäksi vuoden [[1877]] [[Turkin sota|Turkin sodassa]]. Menestyksekkäänä johtajana hänet nimitettiin hallitukseen [[1889]] vastaamaan rautatieasioista.

 

Keisari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] nimitti Witten [[1892]] finanssiministeriksi hoitamaan Venäjän horjuvaa taloutta. Hänen kautensa oli menestyksekäs ja valtio koki ennennäkemättömän taloudellisen kasvun kauden. Witte halusi kannustaa ulkomaisia sijoituksia Venäjälle, ja hän liitti ruplan kultakantaan [[1897]]. Hän kannusti [[Siperian rautatie]]n laajentamista ja järjesti [[Etelä-Mantšurian rautatieyhtiö|Kiinan itäisen rautatien]] rakennuksen. Asetetut tuontitariffit käänsivät kauppataseen Venäjän hyväksi. Teollisuus kasvoikin voimakkaasti, etenkin metalli-, polttoaine- ja kuljetusteollisuus. Talouskasvua houkutellakseen Witte kannusti myös yksinvaltaisuudesta luopumista. Witten mukaan teollisuus työllisti hänen aikanaan 4–5 miljoonaa ihmistä lisää.

 

Huolimatta monista uudistusyrityksistä maatalous pysyi takapajuisena ja talonpoikien asema heikkeni. Tämä johti kasvaviin levottomuuksiin maaseudulla. Witteä kunnioitettiin, mutta hänen menestyksensä toi hänelle myös korkea-arvoisia vihamiehiä. Näistä syistä [[Nikolai II]] korvasi hänet finanssiministerinä ja antoi hänelle aseman ministerikomitean puhemiehenä [[1903]], nimellisesti hallituksen korkeimpana virkamiehenä.

 

Witte palasi tärkeään asemaan [[1905]], kun keisari antoi hänelle tehtävän neuvotella rauha [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]]. Witte matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän pystyi neuvottelemaan Venäjälle suhteellisen edullisen rauhan huolimatta tappiosta taistelukentällä.

 

Tämän jälkeen Witte sai hoitaakseen sodasta seuranneen mellakoinnin ja kapinoinnin ja [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntain]] jälkiseuraukset. Witte taivutteli keisarin hyväksymään [[marraskuun manifesti]]n, jota hän itse oli ollut laatimassa. Witte itse kuvasi manifestia hätäisesti laadituksi, eikä ollut varma allekirjoittaisiko keisari sen. [[4. marraskuuta]] [[1905]] annettu manifesti lakkautti [[helmikuun manifesti]]n soveltamisen ja palautti kokoontumis-, yhdistymis- ja painovapauden ja siten päätti mm. [[sortokaudet]] [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomessa]]. Myös maasta karkotetut saivat palata. Manifestilla luotiin myös vaaleilla valittu kansanedustuslaitos, [[duuma]], jolla laaditut lait piti hyväksyttää. Tämä muutti Venäjän yksinvallasta perustuslailliseksi monarkiaksi.