Ero sivun ”Lev Gumiljov” versioiden välillä

80 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(t,korj.)
[[Kuva:NandLGumilevs andAkhmatova1913.jpg|250px|thumb|Nuori Lev Gumiljov vanhempiensa [[Nikolai Gumiljov]]in ja [[Anna Ahmatova]]n kanssa vuonna 1913.]]
'''Lev Nikolajevitš Gumiljov''' ({{K-ru|Лев Николаевич Гумилёв}}, s. [[1. lokakuuta]] [[1912]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] – k. [[15. kesäkuuta]] [[1992]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] [[historia]]ntutkija, [[maantieteilijä]], [[Etnografia|etnografi]] ja [[Paleografia|paleografi]]. Hänen ajatuksensa etnisten ryhmien syntymästä ja häviämisestä ovat synnyttäneet poliittisen ja kulttuurisen liikkeen [[uus-euraasialaisuus|uus-euraasialaisuuden]].
 
Lev Gumiljovin vanhemmat olivat kuuluisia runoilijoita: [[Nikolai Gumiljov]] ja [[Anna Ahmatova]]. Vanhemmat erosivat, kun hän oli lapsi. Hänen isänsä ammuttiin vuonna 1921, eikä hän yhteiskunnallisen taustansa takia päässyt aluksi opiskelemaan yliopistoon. Hän toimi aluksi tutkimusretkien nuorempana avustajana. Hän pääsi opiskelemaan yliopistoon 1934, mutta pidätettiin ensimmäisen kerran 1935. Hänet vapautettiin pian, mutta häneltä kiellettiin paluu opiskelemaan yliopistoon, joten hän jatkoi opintojaan yksityisesti opiskelemalla vanhoja turkin- ja itämaisia kieliä. Päästyään taas opiskelemaan, hänet erotettiin jälleen Leningradin yliopistosta 1938 äitinsä Anna Ahmatovan poliittisen epäsuosion takia. Hän sai viiden vuoden tuomion, jonka hän kärsi vankilassa [[Norilsk]]issa. Vapauduttuaan hän jatkoi oleskeluaan Siperiassa toimimalla tutkimusretkikunnassa. Vuonna 1944 Gumiljoville myönnettiin lupa ilmoittautua vapaaehtoisena sotaan ja mennä rintamalle. Hän osallistui [[puna-armeija]]an [[Berliinin taistelu]]un. <ref>Geraldine Norman, ''The Eremitage'', The Biography of a Great Museum, Random House 1997, s. 338</ref>
 
Päästyään taas opiskelemaan, Lev Gumiljov erotettiin jälleen Leningradin yliopistosta 1938 äitinsä Anna Ahmatovan poliittisen epäsuosion takia. Hän sai viiden vuoden tuomion, jonka hän kärsi vankilassa [[Norilsk]]issa. Vapauduttuaan hän jatkoi oleskeluaan Siperiassa toimimalla tutkimusretkikunnassa. Vuonna 1944 Gumiljoville myönnettiin lupa ilmoittautua vapaaehtoisena sotaan ja mennä rintamalle. Hän osallistui [[puna-armeija]]an [[Berliinin taistelu]]un. <ref>Geraldine Norman, ''The Eremitage'', The Biography of a Great Museum, Random House 1997, s. 338</ref>
 
Sodan jälkeen Gumiljov suoritti loppututkinnon ulkopuolisena opiskelijana aloittaen jatko-opinnot. Mutta ongelmat jatkuivat hänen äitinsä jouduttua jälleen viranomaisten silmissä "häpeään". Vuoden 1949 alussa hän aloitti työn Neuvostoliiton kansojen etnografisessa museossa, mutta pidätettiin jälleen marraskuussa 1949 ja tuomittiin kymmenen vuoden tuomioon vankileireillä, ensin [[Karaganda]]ssa ja sitten [[Omsk]]issa. <ref>emt s. 338</ref>
 
{{DEFAULTSORT:Gumiljov, Lev}}
Luokka:Kansatieteilijät
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset historioitsijat]]
[[Luokka:Venäläiset historioitsijat]]
 
 
[[az:Lev Qumilyov]]