Ero sivun ”Lev Gumiljov” versioiden välillä

8 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
t,korj.
(lis, viitt.)
(t,korj.)
'''Lev Nikolajevitš Gumiljov''' ({{K-ru|Лев Николаевич Гумилёв}}, s. [[1. lokakuuta]] [[1912]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] – k. [[15. kesäkuuta]] [[1992]], [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] [[historia]]ntutkija, [[maantieteilijä]], [[Etnografia|etnografi]] ja [[Paleografia|paleografi]]. Hänen ajatuksensa etnisten ryhmien syntymästä ja häviämisestä ovat synnyttäneet poliittisen ja kulttuurisen liikkeen [[uus-euraasialaisuus|uus-euraasialaisuuden]].
 
Lev Gumiljovin vanhemmat olivat kuuluisia runoilijoita: [[Nikolai Gumiljov]] ja [[Anna Ahmatova]]. Vanhemmat erosivat, kun hän oli lapsi. Hänen isänsä ammuttiin vuonna 1921, eikä hän yhteiskunnallisen taustansa takia päässyt aluksi opiskelemaan yliopistossayliopistoon. Hän toimi aluksi tutkimusretkien nuorempana avustajana. Hän pääsi opiskelemaan yliopisatoonyliopistoon 1934, mutta pidätettiin ensimmäisen kerran 1935. Hänet vapautettiin pian, mutta häntähäneltä eikiellettiin sallittupaluu takaisinopiskelemaan yliopistoon opiskelemaan, joten hän jatkoi opintojaan yksityisesti opiskelemalla vanhoja turkin- ja itämaisia kieliä. Päästyään takaisintaas yliopistoonopiskelemaan, hänenhänet erotettiin jälleen Leningradin yliopistosta 1938 äitinsä Anna Ahmatovan poliittisen epäsuosion takia. hänet erotettiin jälleen Leningradin yliopistosta 1938Hän saadensai viiden vuoden tuomion, jonka hän kärsi vankilassa [[Norilsk]]issa. Vapauduttuaan hän jatkoi oleskeluaan Siperiassa toimiessaantoimimalla tutkimusretkikunnassa. Vuonna 1944 Gumiljoville myönnettiin lupa ilmoittautua vapaaehtoisena sotaan ja mennä rintamalle. Hän osallistui [[puna-armeija]]an [[Berliinin taistelu]]un. <ref>Geraldine Norman, ''The Eremitage'', The Biography of a Great Museum, Random House 1997, s. 338</ref>
 
Sodan jälkeen Gumiljov suoritti loppututkinnon ulkopuolisena opiskelijana aloittaen jatko-opinnot. Mutta ongelmat jatkuivat hänen äitinsä jouduttua jälleen viranomaisten silmissä "häpeään" ongelmat jakuivat. Vuoden 1949 alussa hän aloitti työskentelyntyön Neuvostoliiton kansojen etnografisessa museossa, mutta pidätettiin jälleen marraskuussa 1949 ja tuomittiin kymmenen vuoden tuomioon vankileireillä, ensin [[Karaganda]]ssa ja sitten [[Omsk]]issa. <ref>emt s. 338</ref>
 
[[Josif Stalin]]in kuoleman jälkeen Gumiljov palasi Leningradiin 1956, jossa [[Eremitaaši]]n johtaja [[Mihail Artamonov]] palkkasi hänet kirjaston henkilökuntaan. Artamonov sai hänet kiinnostumaan [[tataarit|tataareista]] ja hän alkoi opettaa yliopistossa vuodesta 1960 alkaen. Kaksi vuotta myöhemmin hän väitteli tohtoriksi antiikin [[turkkilaiset|turkkilaisista]]. [[1960-luku|1960-luvulta]] lähtien Gumiljov työskenteli Maantieteen instituutissa ja laati toisen [[väitöskirja]]n, tällä kertaa [[maantiede|maantieteestä]]. Hänen sallittiin julkaista töitään, mutta joutui taas julkaisukieltoon 1970-luvulla [[Brežnev]]in hallintoaikana. <ref>emt s. 338</ref>