Ero sivun ”Etnonationalismi” versioiden välillä

'''Etnonationalismi''' on harvakseltaan käytetty ilmaisu, joka tarkoittaa vähemmistökansallisuuksien nationalismia. 1960-luvulta lähtien Euroopan maissa on yleistynyt se, että erilaiset, lähinnä kielen perusteella itsensä määrittelevät vähemmistöt korostavat omaa erillistä identiteettiään suhteessa valtaväestön perusteella määritettyyn [[kansallisvaltio]]n identiteettiin. Toisinaan etnonationalismiin liittyy sosiaalisia ja taloudellisia motiiveja. Vähemmistökansallisuuksien asuinalueet saattavat olla taloudellisesti taantuvia syrjäseutuja tai vähemmistökansallisuuksien edustajat kokevat tulevansa syrjityiksi aluepolitiikassa, työelämässä tai koulutuksessa. Joissakin tapauksessa motiivi voi olla päinvastainen: taloudellisesti kehittyneellä alueella (esim.esimerkiksi Espanjan [[Katalonia]]ssa) asuva vähemmistökansallisuus haluaa erottautua valtaväestöstä.

Suomessa etnonationalismia esiintyy lähinnä [[suomenruotsalaisuus|suomenruotsalaisten]] ja [[saamelaiset|saamelaisten]] keskuudessa. Muissa Euroopan maissa etnonationalismi on saanut kannatusta mm.muun muassa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] [[keltit|kelttiläisillä]] alueilla, [[Ranska]]n kieli- tai murrevähemmistöjen keskuudessa (tunnetuimpina [[korsika]]laiset, [[baskit]] ja [[Bretagne]]n [[keltit]]), sekä [[Espanja]]ssa ([[katalaanit]] ja [[baskit]]) jne. Euroopan maista monikansallisin on [[Venäjä]], jossa valtio on suhtautunut etnonationalistisiin liikkeisiin usein melko kylmäkiskoisesti. Etnonationalistisilla liikkeillä on joskus [[separatismi|separatistisia]] tavoitteita, mutta niiden päämääränä voi myös olla lähinnä oman kielen ja kulttuurin vaaliminen ja kehittäminen. Monissa maissa etnonationalistinen [[separatismi]] ja kansallisvaltio ovat löytäneet kompromissin erilaisilla [[autonomia]]järjestelyillä. Esimerkkejä tästä ovat [[Ahvenanmaa]]n, Katalonian ja Skotlannin osittaiset itsehallinto-oikeudet. [[Tshekkoslovakia]]ssa ja [[Jugoslavia]]ssa etnonationalismi on kuitenkin [[1990-luku|1990-luvulla]] johtanut eurooppalaisen kansallisvaltion hajoamiseen -– ensin mainitussa tapauksessa rauhanomaisesti, jälkimmäisessä erittäin väkivaltaisella tavalla.

Etnonationalismi on yleistä myös kehitysmaissa: kolmannen maailman valtiot ovat usein etnisesti hyvin heterogeenisiä. Kansallisvaltioiden välisten sotien harvinaistuessa aseelliset konfliktit ovat yhä useammin olleet etnonationalismin sävyttämiä [[sisällissota|sisällissotia]]. Tällaisia on käyty varsinkin kolmannessa maailmassa, mutta myös Jugoslavian hajoamiseen liittyneet konfliktit sekä [[TshetsheniaTšetšenia]]n sodat Venäjällä ovat esimerkkejä niistä.