Ero sivun ”Ranskan pääministeri” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
Myös käytännön tasolla pääministerin ensisijainen tehtävä on johtaa hallituksensa työskentelyä. Hallituksen suuret linjat määrittelee kuitenkin presidentti. Voidaan silti todeta, että pääministeri on teoreettisesti hallituksen johtaja, mutta tosiasiassa presidentti pitää tätä roolia itsellään ja pääministeri toteuttaa valtionpäämiehen luomaa politiikkaa. Hänellä on kuitenkin valtaa suhteessa muihin hallituksen jäseniin, jotka ovat vain hänen tahdostaan riippuvaisia.
 
Pääministeriksi valitaan vahvimman poliittisen virtauksen edustajista se, jolla on mahdollisuus saada taakseen enemmistö [[kansalliskousRanskan kansalliskokous|kansalliskokouksen]] edustajista. Kysymykseen voi tulla myös lähellä enemmistön muodostamaa poliittista ryhmittymää edustava pääministeri.<!--Ed. lause hämärä?--> Presidentti voi kuitenkin vapaasti nimetä pääministeriksi henkilön, jolla ei ole kokemusta parlamentaarikkona, senaattorina tai ministerinä olemisesta. Näin tapahtui kun [[Georges Pompidou]] ja [[Raymond Barre]] tai viimeksi [[Dominique de Villepin]] tulivat pääministereiksi. Jos presidentti kuitenkin nimittää pääministerin, joka ei edusta kansalliskokouksen edustajien enemmistöä, suoritetaan kansalliskokouksessa luottamusäänestys.
 
Ranskassa käytetään käsitettä ''cohabitation'', ”yhteiselo”, jos tasavallan presidentti on olennaisesti eri poliittisesta ryhmittymästä kuin pääministeri. Tässä tapauksessa sekä presidentti että pääministeri, jotka molemmat ovat toimeenpanovallan keskeisiä yksiköitä, toimivat toisiaan kunnioittaen. Tällöin ei myöskään pääministeri ole suuresti riippuvainen presidentistä, vaan hän voi luoda omaa poliittista profiiliaan ja muodostaa oman auktoriteettinsa hallituksen suhteen. Näin hän pystyy toimimaan todellisena hallituksena johtajana ja presidentti hoitaa valtionpäämiehelle kuuluvat tehtävät ja armeijaan liittyvät asiat. Lisäksi hän keskittyy ulkopolitiikkaan, joka viidennen tasavallan perustuslaissa on varattu tasavallan presidentiksi erikoisalueeksi.